Riko Saatsi: Yönistujat
Feodor ja Nasti ovat Laatokan koillispuolella, Suistamolla pitäneet isoa tilaa, mutta niin vaan he joutuvat lapsineen kahteen otteeseen evakkoon ja toisten armoille. Ensin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ja sitten Savoon.
Tähän asti Karjalan evakoiden todellisuus on itselle ollut ennen kaikkea sitä, että kaikki omaisuus ja rakkaat paikat piti jättää. Mutta tämän kirjan myötä aukeni, että taakse jäi myös karjalainen kieli ja kulttuuri, ja uskonto. Suomalaisina oltiin Stalinia vastaa sodittu, ja suomalaisia oltiin. Mutta ei kuitenkaan riittävän suomalaisia kantaväestölle, joka vieroksui ja syrji kaikkensa menettäneitä ihmisiä ryssinä ja ali-ihmisinä.
Kirjan tapahtumat keskittyvät pariin päivään, joiden aikana Feodorin äiti Tatjana kuolee ja Nasti järjestää ruumiinvalvojaiset. Näkökulma on Nastin, joka laittaa lastensa tulevaisuuden, mahdollisuuden uuteen maailmaan sopeutumiseen, kaiken muun edelle. Niinpä sydän vereslihalla nimet ovat muuttuneet Anniksi ja Heikiksi, ja nyt vainajastakin tulee Taina. Hautajaiset on pakko järjestää luterilaiseen tyyliin, vaikka hautausmaata hoidetaan Feodorin mielestä kuin jotain kasvimaata. Vanhoissa tavoissa kun olisi kuitenkin kiinni turva ja identiteetti.
Alussa ja pariin otteeseen kirjan kuluessa on muutaman sivun mittainen jakso, jossa 1990-luvulla jossain vanhustenosastolla N avautuu karjalankielellä. Tekstin yksityiskohtaiseen ymmärtämiseen minulla ei riittänyt jaksamista, mutta riittävästi kuitenkin. Mitä ilmeisimmin N oli Nasti, joka nyt vanhana muisteli menneitä ja oli palannut itseensä, aitoon identiteettiinsä.
Koskettava, ja ihan uusia oivalluksia herättänyt kirja. Todellakin vertautuu Karjalan evakoiden tilanne tämän päivän maahanmuuttajiin. Bookbeatissa pelkkä e-kirja, mutta kannattaa lukea.
