Tampereen Työväen Teatteri (Salmelainen): Kärpäset
Näin tämän nyt toiseen kertaan (ja puoliso kolmanteen). Silloin ensimmäisellä kerralla olin ennakkoluuloinen, että ei voi olla oikeasti hyvä jos on niin suosittu että myy loppuun vuodeksi eteenpäin. Tampereella.
Mutta on se. Oikeasti hyvä, ja enemmänkin. Kärpäsen veljeksistä Mauri on menestynyt kansainvälinen baritoni ja Kalevi parikin konkurssia tehnyt pienyrittäjä/bussikuski, entinen alkoholisti. Veljekset kohtaavat vuosien jälkeen äitinsä hautajaisissa, ja elämäntapojen erilaisuus on ilmeistä. Mutta, kuten näytelmän mittaan ilmenee, odottamattomia asioita sattuu. Ja veri on vettä sakeampaa. Joten Kalevi ja Mauri päätyvät kimppaan. Elävät nykyisyyttä, muistavat menneitä ja suunnittelevat tulevaisuutta, omilla tavoillaan.
Jotenkin ei yhtään tee mieli spoilata juonta tai tyyppejä. Mutta siis melankolisella pohjavireellä aivan hillitöntä, absurdia huumoria. Erityisen herkullisia sivalluksia tällaisille kulttuurisnobeille. Ei millään muotoa yleisön kosiskelua, vaan oikeaa taiteellista riskinottoa. Elämää suurempaa tai oikeastaan juuri elämän kokoista samaistuttavaa liikuttavuutta. Onneksi onnistuin jostain divarista hankkimaan näytelmän kirjaversion, koska sitaatin arvoisia nerokkaita reploja riittää.
Varmaan kassamagnetismin syy ollut ennen kaikkea Martti Suosalo, mutta kyllä hän on tähän rooliin aivan täydellinen valinta. Myös Aimo Räsänen ja Petra Ahola loistavia.
Vuoden päähän on tullut esityksiä kalenteriin ja väliajalla ostettiin itsellemme liput huhtikuulle 2027. Ja nyt jotenkin tuntuu ettei sekään ole tarpeeksi. Todellakin suosittelen.
