Aleksi Salmenperä: Isänpäivä
Tomi Lindfors ja Tommi Korpela ovat oikeastikin ystävyksiä lapsuudesta asti, vaikka elämä on sittemmin vienyt eri suuntiin. Mikä on kuulemma inspiroinut Salmenperää tekemään tämän elokuvan.
Timo (Lindfors) on alkoholismin ja sairauksien takia heikossa kunnossa, liikkuu pyörätuolilla ja puheestakin on vaikea saada selvää. Hän asuu Pelastusarmeijan asumisyksikössä, missä töissä on myös hänen nuoruudenkaverinsa Veikko (Korpela), joka auttaa Timoa minkä pystyy, mutta on ylipäätään luotettavuuden ja rauhallisuuden ruumiillistuma.
Toinen, risteävä tarinalinja on villihkön nuoruuden viettäneen, mutta sittemmin seestyneen Saimin (Laura Birn), jonka 13-vuotiaat kaksostyttäret Aava ja Iines (Vilja ja Varpu Rintanen) alkavat kaivata tietoa isästään.
En spoilaa juonta sen enempää. Kannattaa katsoa, jos kestää sen, että välillä saattaa vähän/paljon itkettää. Vastapainoksi onneksi myös naurattaa, esim. Miro Lopperin sivurooli keventää kokonaisuutta ihanasti.
Tämä on hieno elokuva kaikille kuuluvasta, jakamattomasta ihmisarvosta. Kuinka helppoa se on unohtaa, ja kuinka tärkeätä muistaa. Ja ymmärtää. Jokaisella on oma historiansa, eikä läheskään kaikkea ole voinut valita.
