Monserrat Roig: Kirsikoiden aika
Sukutarina Barcelonasta, ensipainos jo 1976 mutta julkaistaan nyt osana Kosmoksen feminististen klassikoiden sarjaa, johon kuului myös Carringtonin Kuulotorvi.
1974 Natàlia palaa Barcelonaan oltuaan ulkomailla 12 vuotta. Sukua on ollut paljon, nyt porukka harventunut. Kaikilla on kuitenkin oma, värikäskin tarinansa, ja näitä käydään läpi sukkuloiden sujuvasti 30-luvun ja 70-luvun välillä.
Tarina konkretisoi sen, kuinka vähän Espanjasta ja sen lähihistoriasta on tiennyt. Joo sisällissota ja Franco, mutta mitähän sekin kaikki sitten oikein tarkoitti. Kirjasta saa nyt käytännön tuntumaa millainen maa on tuohon aikaan ollut kyseessä. Takapajuinen diktatuuri, patriarkaatti, jota uskonnon ahtaat moraalisäännöt ohjasivat, ahtaassa raossa ollut oppositio. Oma kieli ja ristiriita katalaanien ja espanjalaisten ollut myös olemassa jo tuolloin.
Kuitenkin ihmisillä on ihmisten tunteet ja halut ja ongelmat, joita noissa olosuhteissa pyritään sitten elämään. Nuoret eivät ymmärrä vanhoja, ja sama toisin päin. Mikä on tietty yleisinhimillistä. Mutta noissa oloissa kapinoinnilla konkreettiset, isotkin seuraukset.
Yhteiskunnallinen tilanne ja sisällissota seurauksineen tuodaan esiin ikään kuin sivulauseissa ja itsestään selvänä, mitä se varmaan on kirjan kirjoittamisen aikaan ollutkin. Päällimmäisenä kuitenkin jokaisen yksilön tausta ja syy olla sellainen kuin on. Elämänjano. Barcelonan ristiriitaisuus, kauneus ja rumuus, lämpö ja koleus. Kirjan nimi, Kirsikoiden aika, symboloi tulevaisuuden uskoa. Kaikki loppuu aikanaan, pahakin.
Vähän keskittymistä vaati, että pysyy kärryillä että kuka tämä nyt onkaan ja mikä suhde muihin. Tässä suhteessa e-kirja toimi paremmin, mutta hyvin pärjäsi kuunnellenkin kun löysäsi pipoa. Ja Espanjan historiaan tekee mieli perehtyä lisää.
