Daniil Kozlov Ryssä rasisimi kirja-arvio kirja-arvostelu arvio arvostelu kirjallisuusblogi kulttuuriblogi kirjablogi

Daniil Kozlov: Ryssä

Jo vauvana tutkijavanhempiensa kanssa Neuvostoliitosta Suomeen muuttanut kirjailija on aiemmin julkaissut runoja ja saanut kiitosta Susinukke Kosolan nimellä. Tämä on hänen ensimmäinen proosateoksensa. Kyseessä autofiktio tai ehkä  oikeammin muistikuvia ja tunnelmia lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta. 

Kun varhaislapsuuden jälkeen maailma laajeni ydinperheen ulkopuolelle, teki muu maailma Daniilille usein, mutta silti aina yhtä yllättäen, selväksi, että häntä määrittävä tekijä ylitse kaikkien muiden ominaisuuksien oli itse asiassa ryssyys. Monella tapaa hyhmäinen käsite, mutta tärkeimpänä määrittelemä erityisesti suomalaisuuden vastakohta. Pitkin matkaa palaute tai kokemus ulkopuolisuudesta tuli varsinkin alkuun usein puun takaa, mutta poiki vähitellen oivalluksen siitä, että lähes missä tilanteessa vaan ihminen voidaan nähdä, ja tosiaankin ensisijaisesti nähdään, ryssyyden kautta. Ilman mitään logiikkaa. Ai miten sä muka voit laulaa Maamme-laulua kun oot ryssä? Mitä ihmettä, niinpä niin, ryssä on hiljaa, ei suostu laulamaan Maamme-laulua. 

Ja koska ryssänä Daniil ei vaan mitenkään voinut voittaa/kelvata, omaksui hän selviytymiskeinoksi salailla taustaansa kaikin mahdollisin keinoin. Hän myös kehitti itselleen uuden, melko kusipäisenkin persoonallisuuden, Hahmo D:n. Joka käänsi kiusattuna olemisen kiusaamiseksi ym häiriköinniksi. Iän myötä ja piirien laajennuttua alkoi Hahmo D käydä vieraaksi ja tarpeettomaksi, mutta palaaminen omaksi itseksi vaati tietoista valintaa, D oli niin kauan ollut julkinen kulissi. 

Välillä oli vaihe jolloin venäläisyys ei ollut merkityksellistä, kansallisuudella ei ollut elämässä kenellekään väliä. Ukrainan sota muutti tämän taas niin, että ryssät toivotettiin alimpaan helvettiin. Kaikki venäläiset taustastaan riippumatta katsottiin osasyyllisiksi Venäjän valtion ja Putinin tekosiin. Tilanteen aiheuttamat tunteet saivat kirjailijan päivittämään tekeillä ollutta kirjaansa oleellisesti, myös tätä prosessia hän avaa kirjassa. 

Venäläisyyden lisäksi toisena juonteena ulkopuolisuudesta kulkee Daniilin kokemus sukupuolestaan. Perinteinen ”miehekkyys” tuntui vieraalta ja teennäiseltä, päälleliimatulta roolilta, mutta se oli tarpeen opetella selvitymisen turvaamiseksi. Se sopi erityisesti Hahmo D:n ominaisuudeksi. Kehitystään ja oivalluksiaan tällä sukupuoliroolien saralla kirjailija avaa lähinnä kommentoimalla omaa ulkoista olemustaan sitten kun alkoi olla oma itsensä, ja onhan se kuvista tuttu.

Ihan todella hieno kirja sisäänkirjoitetusta rasismista, ulkopuolisuudesta. Miltä se kaikki tuntuu lapsesta ja nuoresta. Ja ennen kaikkea konkreettinen muistutus siitä miten valtaväestön edustajien pitää tulla tietoisiksi ajattelustamme, ennakkoluuloistamme, yleistyksistämme. Kiitos. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *