Musta jää Tampereen Teatteri TT-teatteri Frenckell trilleri arvio arvostelu teatteriarvio teatteriarvostelu kulttuuriblogi teatteriblogi

Tampereen Teatteri (Frenckell): Musta jää

En ollut nähnyt Petri Kotwican ohjaamaa, palkittua elokuvaa. Ja tahallaan jätin myös tätä esitystä koskevat, otsikoiltaan ilmeisen kehuvat arvostelut lukematta. Minusta on mukavampaa mennä teatteriin ottamaan vastaan, valmiina yllättymään, vapaana liiallisista odotuksista.

En tiedä mikä ihmisten odotus ja toive tällaisesta arviosta on, mutta itse tosiaan arvostan tuota oman kokemisen yllätyksellisyyttä. Siksi kovin paljon ei tästäkään juonesta tee mieli spoilata. Muista arvioista löytyy kyllä paljastuksia, jos niitä kaipaa.

Saara on taitava gynekologi, jonka elämä ja avioliitto arkkitehti Leon kanssa vaikuttaa kaikin puolin onnelliselta ja tasapainoiselta. Kunnes ei enää vaikutakaan. Joten Saara alkaa järjestää omaa elämäänsä uudelleen. Kotwica on ohjannut myös tämän näyttämöversion, ja tehnyt kyllä todella hienoa työtä. Jo käsiohjelmassa hän kertoo, että mustavalkoisuuden sijaan on pyrkinyt tarjoamaan mahdollisuuden katsoa tapahtumia toisen, erityisesti sen petetyn silmin. Kukaan ei ole pelkästään syyllinen tai syytön, kaikkia voi koettaa ymmärtää.

Tarina etenee nopein leikkauksin, ja nerokas lavastus sekä pyörivä lava mahdollistavat tämän hienosti. Myös videon käyttö tuo kerrontaan lisäarvoa. Tunnelma on piinaavaa, koko ajan tapahtuu jotain, joka on täysin pois katsojan hallinnasta. Toisaalta aiemmin mainitut näkökulman vaihdot onnistuvat siinä mielessä loistavasti, että itsekin hämmästyy omia tunteiden ailahteluita, kuka tässä taas muka olikaan kusipää.

Näyttelijäntyö on kautta linjan hienoa. Erityisesti tekee mieli kiittää Katriina Lilienkampfia, jonka välillä vahva ja välillä heikko Tuuli on aito ja uskottava. Mari Turunen on loistava mutta pelottava Saara, Tommi Raitolehto erittäinkin juuri sopiva Leo. Eeva Hakulinen, Matti Hakulinen, Ville Mikkonen ja Klaara Haapanen useissa muissa rooleissa tuovat onnistunutta jalat maassa arkijärkeä ja vähän huumoriakin ahdistuksen vastapainoksi.

Tummansävyiseen kerrontaan ja lavastukseen lisäulottuvuuden tuo ohjaajan intohimo, taekwondo, jota koko ensemble hallitusti suorittaa. Voiman ja hallinnan kombinaatio tuo kokonaisuuteen vielä yhden uhkaavan komponentin lisää.

Eli kyllä suosittelen. Ennen kaikkea todella taitavaa ja onnistunutta, piinaavaa jännitystä. Ensin ajattelin, ettei tästä mitään valtavia uusia oivalluksia elämään irtoa, mutta ehkä tuo näkökulman muutos kuitenkin on sellainen. Eri ihmiset näkevät saman tilanteen eri silmin, ja toimivat omista, hyvinkin ymmärrettävistä, motiiveistaan käsin. Aamen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *