Tara Menon: Upoksissa
Sivumääräänsä isompi pieni kirja. Tosin alkuun tuntui jotenkin kevyeltä ja sekavaltakin, liikuttiin muutamissa eri aikatasoissa. Mutta loppua kohti kronologia kirkastuu, palaset loksahtavat kohdilleen ja oleelliseksi viestiksi jää suru. Oikeus suruun, ja surun kaikkivoipaisuus.
Jo kirjan esittelytekstissä kerrotaan, että kirjan keskushenkilö Marissa menettää äitinsä 6-vuotiaana, on liian pieni tajuamaan siitä mitään, mutta tämä suru leimaa Marissan isän elämää. Vanhemmat ovat olleet meribiologeja, ja pienperhe hakeutuu Thaimaahan, missä isä jatkaa tutkimuksia. Marissa ystävystyy erottamattomasti Ariellen kanssa, ja tytöt viettävät kaiken aikansa yhdessä, ja suurelta osin meressä esim. paholaisrauskuja ihaillen.
Muut aikatasot ovat joulu 2004 Thaimaassa ja syksy 2012 New Yorkissa. Ajankohdasta voi jo päätellä avaintekijän muutokseen. Oli miten ole, hetket ennen tsunamia, sen aikana, ja päivät sen jälkeen kuvataan uskottavasti ja koskettavasti. Ja kahdeksan vuotta myöhemmin hirmumyrskyyn varautuvassa NYC:ssa Marissa on edelleen surullinen ja hajalla. Myös meriluonnon pikkuhiljainen tuhoutuminen on aiheuttaa kollektiivista surua.
Tämä on kaunis ja koskettava pieni kirja. Suosittelen kyllä. Herättää ajatuksia.
