VARSAteatteri: Sit kun se tulee niin lauletaan
Nuorten teatterintekijöiden viime vuonna perustama teatteri, yksi käsikirjoittanut ja ohjannut, neljä näyttelevät roolit. Näin tämän esityksen alkuvuodesta muutamaan kertaan ja kirjoitin jo silloin, mutta nyt vielä uusi postaus.
Tarina alkaa kun neljä sisarusta kokoontuu valmistelemaan isänsä 60-vuotisjuhlia. Isä on alkoholisti, ei luotettavimmasta päästä, eikä nytkään tule paikalle. Sisarukset ovat jo lapsena jakaneet aikuisten vastuuta ja kasvaneet eri rooleissa. Tämän myötä mukana on odotuksia, oletuksia, jännitteitä, katkeruutta, mutta myös yhteisen menneisyyden tuomaa toveruutta. Ensimmäinen puoliaika kyllä hillittömän hauska, tyypit esitellään, heidän persoonansa ja keskinäiset suhteensa tulevat tosiaankin selviksi.
Ensimmäisen puoliajan loppu ja toinen puoliaika kääntyvät sitten absurdiin. Tai vähintäänkin monitulkintaiseen. Hidas kerronta alleviivaa tapahtumia, mutta kun ei ole ihan yksiselitteistä että mitä mikäkin meinaa, niin yleisön omille ajatuksille jää tilaa. Siitä millaista ehkä on ollut kasvaa arvaamattomassa ja turvattomassa kodissa, erilaiset persoonat keskenään.
Huiput näyttelijäsuoritukset, toimiva lavastus, ajatuksia herättävä käsikirjoitus. Naurattavaa ja liikuttavaa. Viipyilevyys tosiaan harkittua ja toimi tehokeinona, jätti tilaa omille ajatuksille. Yhtään ei häpeä moneen ammattiteatteriin verrattuna, ja kyllähän tässä tulevia ammattilaisia mukana onkin. Ihanat tyypit, joiden tiet erkanevat kun hajaantuvat kolmeen tai oikeastaan neljään kouluun.
Tämä oli siis valitettavasti viimeinen tilaisuus seurata tätä lajia tulevaa teatterin historiaa. Mutta laittakaa mieleen nimet Reetta Heisto, Ilona Huhta, Onneli Karppelin, Elle Korhonen ja Kerttu Nolvi. Näistä kuullaan vielä.
