Savonlinnan Oopperajuhlat: Figaron häät
Tämä Mozartin ooppera kuuluu ns lapsuuden virsiini, eli lähtökohtaisesti rakastan musaa, osaan biisit ja osasta jopa sanat. Arvostan tarinaa, jossa oopperaksi on mahdollisesti edes vähän järkeä. Kukaan ei kuole ja vahvat ja päättäväiset naiset ottavat homman haltuun vaikka yksi hierarkian huipulla heiluva häntäheikki yrittääkin säätää omiaan ja omistaa kaiken.
Näin ollen tästä versiosta ristiriitaiset tunteet. Musa hienoa tietenkin, jotain korukuvioitakin sinne oli lisäilty meikäläisen standardiin nähden. Ei olisi ollut tarpeen, muttei haitannutkaan. Solistit aivan huikeita laulajia kaikki ja varsinkin Elsa Angervo Cherubinona näyttelikin pätkittäin aika ihanasti. Myös kreivi Almaviva, Marcellina ja Basilio olivat hahmoina loogiset. Luultavasti muutkin näyttelivät ok, mutta ohjaus oli kyllä ärsyttävä, lievästi jopa raivostuttava.
Näiden oletettujen hyvisten, eli Susannan, Figaron ja kreivitär Almavivan motiivit oli nimittäin vaikeat hahmottaa. Että mitä nämä nyt oikein kreiviä kritisoimaan kun itsekin klähmivät ympäriinsä. Tietty joo sallittua kunhan on suostumus, mutta ei sitä niin lystikästä ollut katsoa kuin miksikä yleisön kosiskeluksi tuntui olevan tarkoitettu. Ei ainakaan yhtään sen feministisempi statement kuin mihin ihan teksti sinänsä olisi antanut mahdollisuuden.
Lavastuksen ja näyttämön käytön toteutus myöskin jotenkin vaivalloinen ja käsittämätön. Kauhea määrä porukkaa mustissaan siellä hiipii ja juoksee siirtämään jotain seinäkkeitä yms tai ensin kyykkii pöydän alla ja sitten kääntää sitä 360 astetta kun Susanna ja kreivitär vetävät aariansa pöydän päällä. Oli vähän halvan oloista noihin puitteisiin ja jos oli tarkoitettu luettavaksi joksikin yhteiskuntakritiikiksi niin ei oikein auennut.
Suosittelen siis Figaron häitä ehkä aina, mutta jos muita versioita on tarjolla niin tämän voi jättää väliin tai tulee outo kuva teoksesta. Toki poikii hyvät keskustelut, että siinä mielessä antaa mennä vaan. Olisikin mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä.
