Axel Åhman: Rääppöö

Hurmaava novellikokoelma miestarinoita. Kirjailija kuuluu KAJ-yhtyeeseen, ja alun perin kirja on julkaistu ruotsiksi, Vöyrin murteella, nimella Klein. Vaasassa vuosia töitä tehneenä voin kertoa, että nuo paikalliset ruotsin murteet ovat aivan oma kielensä, ja suomentaja Katriina Huttunen onkin tehnyt mahtavaa työtä, käyttää sopivasti pohjalaasta. Samaten lukija Antti L.J. Pääkkönen vetää osuudet hienosti.

Keskiössä ja kertojina ovat siis miehet, ennen kaikkea vähän syrjässä olijat, semmoseet rääppööt. Suuri osa nuoria, mutta muutama novelli vanhemmistakin. Yksinäisiä, paikkaansa hakevia tyyppejä. Tunnistettavia ja sydäntä lämmittäviä, samaistuttaviakin.

Ihan jokainen tarina ei ole yhtä huippu, mutta jälkeenpäin sisällysluetteloa silmäillessä hymyilyttää, kyllä kaikki olivat hyviä. En ala tarinoita tässä referoida, koska mukavampi teidän on saada tutuiksenne nämä rääppööt, pöyrööt, köppääset ihan itse. Suosittelen.