Tampereen Työväen Teatteri: Homma Ranskassa
Pohjoismainen kantaesitys Salmelaisen näyttämöllä. Auvo Vihro on Paul-Henri, isä, joka on saanut kuulla olevansa kuolemassa ja joka kutsuu perheensä sitten viikoksi vuokraamaansa taloon puhumaan asiat selviksi.
Jotain ihmeellistä tökkimistä tai omituisuutta kommunikaatiossa on, eikä ehkä nyt ole liian suuri spoilaus kertoa, että syyksi selviää se, että perhe ei olekaan oikea perhe, vaan näyttelijöitä, jotka PH on värvännyt vetämään kunkin perheenjäsenen roolia. Tilanteitahan tästä seuraa. Välillä hauskaa, välillä ei, välillä yritystä tunteelliseenkin suuntaan.
Nimen tai promokuvien perusteella en taaskaan odottanut suuria, ja tämähän on toimivaksi osoittautunut linja yleensäkin. Näin ollen en juurikaan pettynyt. Muutaman kerran vitseiksi tarkoitetut jutut eivät toimineet ollenkaan, mikä oli harmillista. Mutta sitten oli taas monia hyviä hetkiä joka oikeuttivat sen muun näytelmän. Ihan hienoa näyttelijäntyötä monelta. Selvästi överiksi vetäminen toimi parhaiten, ja jokainen teki tätä kyllä vuorollaan, Pentti Helin ehkä eniten.
Yleensä enskat ovat täynnä kaupungin kulttuurieliittiä, ja olihan siellä niitäkin joitain. Mutta sitten myös tavallista teatteriyleisöä. Myös ehkä harvemmin teatterissa käyviä, koska meidän vierushenkilöt pitivät asiallisena jatkuvaa ääneen keskustelua koko näytelmän ajan. Minulta paloi käämit sillai hillitysti (äänekäs kuiskaus ”Oikeesti?!?!?!”), mutta puoliso sai lopulta ihan paskahalvauksen ja sanoi kyllä aika terävästi (tyyliin on se nyt saatana että ette osaa olla hiljaa ym ym).
Ei ole siis elitistinen veto tämä, saati vaikeaselkoinen, kantaaottava taidepläjäys. Ihan hyvää näyttelijäntyötä silti ja hauskaa analyysia näyttelijyydestä. Menkää ihmeessä jos haluatte.
