Alec Arttu Tuominen kirja-arvio kirja-arvostelu arvio arvostelu kulttuuriblogi kirjablogi

Arttu Tuominen: Alec

Pidin vuosia sitten Tuomisen Verivelasta ja taisin lukea siihen jonkin toisenkin osan. Tätä Alecia oli hehkutettu, mutta pidin listalla odottamassa kunnes sarjan toinen osa Hydra ilmestyi, että olisin sitten voinut jatkaa samaan putkeen siitä. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Sallaan 1990-luvun alussa. Sami on rauhanturvaajataustainen rehti ja taitava poliisi, Raisa hänen raskaana oleva bensa-asemakahvilaa pyörittävä puolisonsa, ja Liina heidän 14-vuotias, yksinään ja luonnossa viihtyvä, korkealentoista kirjallisuutta ahmiva lapsensa. On muita poliiseja ja rajavartijoita ja paikkakunnan asukkaita, jotka suunnilleen kaikki tuntevat toisensa ja jotain yhteistä historiaa on lähes kaikilla, lämmintä ystävyyttä tai avointa katkeruutta tai jotain siitä väliltä. Ainut ulkopuolinen on Alec, syrjässä asuntovaunussa majaileva alkoholisoitunut mutta ilmeisen harmiton salametsästäjä.

Tapahtumat lähtevät vyörymään kun läheisellä tilalla tapahtuu teloitustyylinen joukkomurha, jonka todistajaksi Liina vahingossa joutuu. Taustalla tietenkin venäläisten rikollisjengien välienselvittely huumekauppareviireistään. Väkivallanteot seuraavat toisiaan ja kuviot taustalla hahmottuvat. Välillä kirjan tapahtumat myös kertovat huumediilerin salamurhasta Helsingissä kesällä 2027. Miten tämä liittyy mihinkään selvinnee kyllä. 

Varmaan oikein hyvä ja sujuva ja toimiva dekkari tai jännityskirja. Mutta kun en vaan ole sen genren ystävä, niin ilman suurempaa tunnereaktiota tämän luki. Että aijaa jaahas semmoista sitten. Sikäli helpotus että ei tarvitse sitä Hydraa lukea. Mutta jos joku sattuu olemaan jännityskirjahenkilö niin varmaan kannattaa tähän panostaa.

Mitä kokemuksia muilla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *