Teatteri Telakka, OFF: Carolus Rex
August Strindberg on kirjoittanut näytelmän Ruotsin kuninkaasta Kaarle XII:sta, ja tämä oli työryhmän näkemys ja sovitus aiheesta. Harmillisesti itsellä ei kirkkaana ollut mielessä Kaarle XII tai yksikään muu Ruotsin hallitsija, heidän linjanvetonsa ja kohtalonsa. Niin vähän valmistautumatta tulin heitetyksi tähän 1700-luvun sisäpoliittiseen tuskailuun soturikuninkaan perseilystä.
Käsiohjelman ja googlen perusteella Kaarle XII tuli Ruotsin hallitsijaksi vain 14-15-vuotiaana. Naapurivaltiot ajattelivat tilaisuutensa tulleen, kun avuton pentu oli puikoissa, ja julistivat Suuren Pohjan sodan Ruotsia vastaan. Ruotsalaiset olivat kuitenkin yllättäen voitokkaita Tanskaa, Narvassa Venäjää ja lopulta Puolaa vastaan ja Kaarle XII oli huiman soturin maineessa. Kaarlen armeija jäi kuitenkin hieroomaan meinikejä liian pitkään Puolassa, ja sillä välin Venäjä voimistui, ja ruotsalaiset saivat jatkotaisteluissa turpiinsa kunnes lopulta Poltavan taistelussa 1709 tuli murskatappio. Tämän jälkeen Kaarle pakeni Osmannien valtakuntaan ja yritti saada turkkilaiset sotimaan Venäjää vastaan. Ei riittävästi onnistunut, ja vuosien jälkeen 1715 Kaarle palasi Ruotsiin ja palauttaakseen valtakunnan mennyttä suurvalta-asemaa hyökkäsi Norjaan. Pariinkin otteeseen, joista jälkimmäisellä 1718 sain sitten kohtalokkaan kuulan kalloonsa. Omilta vai vihollisilta jä epäselväksi.
Nykyisessä näytelmäversiossa kaksi näyttelijää (Jyrki Mänttäri ja Heidi Kiviharju) ovat välillä jatkuvasti sotivaan kuninkaaseen täysin kypsyneitä sotilaita, välillä kuningasta nuoleskelevia aatelisherroja, välillä itse kuningas tai narri. Näyttelijäntyö oli molemmilla oikein mainiota, joskin välillä olisi kaivannut huutamisen lisäksi muitakin tehokeinoja. Toisaalta tämä versio meni täysin teksti edellä, joten sanoilla ja sanomisten painotuksilla leikkiminen oli ehkä se helpoiten tarjoutuva optio. Millekään kovin fyysiselle tai erikoistehosteille ei olut sijaa, lavastuskin aika pelkistetty. Vaihdoskohdissa otettiin kytköksiä tämän päivän kansalaisiaan tapattaviin itsekkäisiin tyranneihin kertomalla anekdootteja Putinin elämästä. Näitä olisi voinut olla enemmänkin.
Teatteri Telakka on mahtava konsepti, ja minusta kaikkea mitä siellä menee pitää ja kannattaa tukea. Joten totta ihmeessä menette katsomaan tämänkin. Ja varsinkin menkää katsomaan 18.-19.9. Knife Jerks, joka ei todellakaan ole tekstimassanäytelmä, vaan avantgardistinen, villi näkemys Puukkojunkkareista.
