Ian McEwan: Lapsen oikeus
Olin tosiaan taannoin Sementtipuutarhan perusteella tuominnut McEwanin ja itseni toisillemme sopimattomaksi. Onneksi tulin kuitenkin lukeneeksi Mitä voimme tietää, joka osoitti ennakkoluuloni täysin vääriksi. Ja kun sitten vielä lukupiirissä keskusteltiin kirjailijasta enemmän, niin teki mieli lukea lisää.
Lapsen oikeus kertoo kohta kuusikymppisestä perheoikeuden tuomarista, Fionasta, joka on omistautunut työlleen ja erittäin arvostettu siinä. Hänen ratkottavakseen tulee paljon avioerotapauksia, ja hienosti kuvataan ihmisten itsekkyyttä ja raadollisuutta ja lasten sijaiskärsijyyttä.
Fiona on ollut vuosikymmeniä naimisissa Jackin kanssa. Lapsia ei ole, koska ei vaan ole ollut aikaa tai tilaa, ja sitten elämä jo etenikin. Sukulaisten lapsia vierailee jatkuvasti ja paljon, joten varsinaista tyhjiötä ei ole ollut.
Kirjan alussa Jack ilmoittaa haluavansa vielä elämässään kokea hurmiota ja intohimoa ja tätä varten hänellä on alkamassa tai alkanut suhde nuoren naisen kanssa. Avioeroa Jack ei halua, elää vaan nyt näitä hurmion hetkiä vielä. Fiona ei kykene suhtautumaan asiaan Jackin odottamalla toveruudella ja avarakatseisuudella, vaan ymmärrettävästi vetää herneen nenään.
Jack on syyttänyt Fionaa myös kylmyydestä ja etäisyydestä, mutta kun kirja etenee Fionan näkökulmasta, niin ilmeiseksi tulee, että työ on ollut emotionaalisesti niin raskasta, että voimia parisuhteen ylläpitoon ei ole riittänyt. Fiona olisi mieluumminkin tarvinnut tukea ja ymmärrystä jaksaakseen eteenpäin. Vaikutelmaksi kuitenkin tulee, että Fiona on itseltään kaiken vaativa selviytyjä, joka ei usko valittamiseen, jos ei apua tarjota niin hän ei sitä pyydä. Hänen on yksin päätöksensä tehtävä ja niiden kanssa elettävä.
Aviokriisin päälle tulee kiireellinen oikeustapaus. Muutaman kuukauden alle 18-vuotias Jehovan todistajiin kuuluva poika on sairaalassa ja tulee kuolemaan, jos ei saa verensiirtoa. Vanhemmat, kirkon vanhimmat ja poika itse vastustavat verensiirtoa, sairaala vaatii oikeutta hoitaa poikaa asianmukaisesti. Fionan tehtäväksi tulee tehdä päätös asiassa.
En spoilaa juonta enempää. Mutta ainakin uskonnonvapaus ja toisaalta -vastuu, yksilöllinen oikeus uskoon, aikuisuuden määritelmä tulevat konkreettisesti pohdittaviksi tässä. Samoin vahvuuden vaatimus ja sen hinta, yksinäisyys ja kommunikaation vaikeudet ja toisen aito näkeminen ja tunteminen herättävät ajatuksia. Asiat tai niiden ratkaisut eivät ole yksinkertaisia, eivätkä tapahdu tyhjiössä, jälkiä jättämättä.
Suosittelen todellakin. Hieno kirja. Oletteko muut lukeneet, mitä ajatuksia?
