Teatteri Telakka (Uudet tekijät): Knife jerks
Näin tämän reilu vuosi sitten Tampereen Teatterikesässä osana Nätyn ohjelmistoa, ja jo silloin oli vaikuttava, energinen ja fyysinen revittely. Itselle jäi olo, että en välttämättä tajunnut kaikkea mutta se ei haitannut, nautin joka hetkestä.
Tänään ehkä käsiohjelman ja ehkä aiemman kokemuksen ja ehkä oman mielentilan vuoksi vielä pään räjäyttävämpi kokemus. Lavalla siis Ilona Karppelin, Kasper Korpela ja Sulo Rahman, jotka osallistuvat myös tekniikkaan, ja tekniikassa erityisesti Io Pettersson, joka myös välillä lavalla. Kolme ensimmäistä valmistuivat viime keväänä Nätyltä teatteritaiteen maistereiksi ja Io valmistelee äänisuunnittelun maisterintyötään Teakiin.
Käsiohjelmasta lainattuna teoksen tausta se, että Suloa kiinnosti teknologian ja näyttelemisen yhteys, Ilonaa väkivalta ja suuret mieshahmot, Kasperia porno ja sensuellisuus näyttämöllä ja Ioa ruumiillisempi äänisuunnittelu. Pohjaksi valikoitui Santeri Alkion Puukkojunkkarit vuodelta 1894, ja sehän näköjään tarjoaakin huomattavia mahdollisuuksia tutkia suomalaista patriarkaattia, väkivaltaa ja seksiä, sukupuolirooleja vaikka suhteessa moderniin populaarikulttuuriin.
Kuulostaa hienon analyyttiselta, ja noinhan se oikeastaan oli. Mutta mahtavaa oli unohtaa ylitulkinta ja ymmärtämisen pakko ja vaan heittäytyä mukaan. Toistaan hillittömämmät kohtaukset muodostivat kuin muodostivatkin ketjun tai kartan ja liittyivät kaikki toisiinsa. Ja paitsi älyttömän hauskaa, meininki oli myös todella oivaltavaa ja älykästä.
Tekniikkana oli näyttämön keskelle ripustettu läpinäkyvä verho, jolle heijastettiin samanaikaista lähikuvaa näyttelijöistä, valikoiduista ruumiinosista tai kasvoista. Toimi todella hyvin. Paitsi siis joku piuha hajosi kesken kaiken, mutta ammattilaiset improsivat sujuvasti menemään ja vaihtoivat täydessä vauhdissa kännykän kameraan kunnes Telakan tekniikka järjesti uuden piuhan ja business jatkui as usual. Paitsi että tässä ei kyllä mitään usualia ollut.
Aivan hillitön esitys. Huomiselle saattaa ehkä olla joitain lippuja jäljellä, ja saa nähdä missä sitten seuraavan kerran pääsevät tätä esittämään, toivottavasti monessa paikassa ja usein. Eli jos tulee tilaisuus niin menkää. Paitsi jos olette tosikkoja. Mutta tämä on teatteria parhaimmillaan. Erilaista. Kiitos.
