Neil Hardwick: Poistetut kohtaukset – Muistelmat

Nuoruudessani TV yhdisti kansakuntaa; oli kolme kanavaa, ja kaikki katsoivat samat jutut samaan aikaan. Okei, VHS vapautti vähän, mutta ensi tilassa väliin jääneet jaksot kuitenkin katsottiin, että pysyttiin keskustelussa mukana. Joten Neil Hardwick on ollut minulle ehdottoman tärkeä ja ihailtu hahmo.

Tankki täyteen tai Reinikainen ei tullut niinkään katsottua, mutta jo Hello hello hello ja varsinkin Sisko ja sen veli ovat jättäneet edelleenkin käytössä olevia sanontoja (oisvoinut olla). Nyhjää tyhjästä ja Parempi myöhään olivat myös aivan huippuja, samoin ei-huumorit Musta tuntuu ja Pakanamaan kartta.

No mikään ei ole ikuista, ja nykyään myös Hardwick on vanha ja liikkuu huonosti, kakkostyypin diabetes on vienyt tunnon jaloista. Hän käyttää rollaattoria ja asuu jonkinlaisessa palvelutalossa. Kirja alkaa, kun hän taksilta kotiin palatessaan kaatuu rollaattoreineen lumihankeen eikä pääse ylös. Ja ajattelee kuolevansa siihen koska kukaan ei vaikuta huomaavan. Tästä käynnistyy menneiden muistelu. Onneksi ei mitenkään kronologisesti (en ole elämäkertaihminen), vaan yhdestä muistosta poukahdellaan toiseen.

Tästä on näin ollen vaikea koherenttia yhteenvetoa rakentaa. Tekee mieli hankkia kirjakirja ja selailla sitä Esa Saarisen välähdystekniikalla. Mutta lyhyesti, melkoisia elämänmuutoksia. Brittiläisestä kaivoskaupungista sävyisän opettajaisän ja pahantahtoisen, ehkä psyykkisesti sairaan, äidin huomasta ensin sisäoppilaitokseen ja myöhemmin huippuälykkääksi tunnistettuna jatko-opintoihin ydinfysiikan pariin. King’s Collegessa sitten taidepiirit kutsuivat enemmän ja pääaineeksi vaihtui filosofia. Jotain näytelmähommia siinä oli ollut pitkin nuoruutta ja ehkä jollain stipendillä random tuli hakeuduttua Suomeenkin, ja oli rakkauskin tässä jossain osassa.

Suomessa päätyi aika pian lähinnä helpon seksin kannustamana nuorena naimisiin. Vaimo osoittautui sen tyypin feministiksi, jonka tapa korostaa oikeuksiaan oli paneskella laajalti ja olla mustasukkainen miehestään. Tätä turhaumaa ja henkistä eroa ennen virallista avioeroa Hardwick käsittelee toistuvasti, eikä erityisen ei-katkerasti. Varmasti paha paikka. Vaimo jo edesmennyt eikä nimeä tiedossa, joten ei haittaa tilitys. Kaksi rakasta lasta ja sittemmin lapsenlapsia jäi hyväksi puoleksi tuosta parisuhteesta.

TV- ja teatteritöitä käydään läpi käydä todella kiehtovasti, sopivan pomppivasti ja turhan vaatimattomasti. Vaikka mitä mielenkiintoisia tarinoita silloin ja edelleen tunnetuista ihmisistä. Esim. että Spede ei koskaan suostunut puhumaan Hardwickille, ja Turkka oli tällä vihalinjalla myös, kunnes erään yhteisen laivamatkan aikana Hardwickin aloitteesta juttelivat, ja sittenhän siitä ei loppua tullut. Muistoja juttujen taustoista ja käytännön toteutuksista ja Hardwickin omista idoleista. Ja teatterin tekemisestä, esim. farssin rytmin harjoittelusta. Ihan huikea elämäntyö. Että jos yhtään kiinnostaa tuon ajan teatteri- ja tv-hommat tai ylipäätään todella taitavan ja kokeneen ammattilaisen muistelu meinigeistä, niin suosittelen. 

Tämän inspiroimana katsottu youtubesta Nyhjää tyhjästä jaksoja ja aloitettu Musta tuntuu bingetys. Nostalgista, mutta myös siis oikeasti toimivat edelleen. Lisäksi tilattu dvdt Pakanmaan kartta ja Sisko ja sen veli. Hyvä Hardwick! Kiitos että tulit Suomeen. Ja spoilerina kerrottakoon, että ei jäätynyt hankeen.