Niccolo Machiavelli: Ruhtinas
1532, viisi vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen ilmestynyt Ruhtinas on minun koulusivistykseni mukaan määrittänyt Machiavellin saatanan kätyriksi, itsekkäistä nihilisteistä piittaamattomimmaksi. Olikin nyt todella mielenkiintoista lukea ensin politiikan tutkijan, filosofi Mikko Lahtisen esipuhe tähän klassikkoon ja googlailla itsekin vähän tietoja. Machiavelli kun on oikeasti ollut tasavaltalainen diplomaatti, joka menetti asemansa kun Medicit nousivat uudelleen valtaan Firenzessä.
Niinpä Ruhtinas ei taidakaan olla tsemppikirja Medicien suvulle Italian valloituksen suhteen, jollaisena sitä on pidetty, vaan mieluummin analyysi ja tietolähde kansalle, että näillä keinoin teitä hallitaan, valtaan noustaan ja siellä pysytään.
Erittäin mielenkiintoinen, oivalluksia tuottava ja nykyajassakin valitettavasti äärimmäisen osuva teos. Ehkä demokraattisesti valittuja, mutta itsevaltiaan tavoin käyttäytyviä tyyppejä kun tulee hakematta mieleen useampikin.
Poimin sitaatteja talteen vaikka kuinka paljon, mutta parasta on kun luette itse. Alla siis vain muutamia esimerkkejä Machiavellin nerokkaasta näkijyydestä:
”Maailma on täynnä tavallista kansaa, eikä vähemmistöllä ole merkitystä silloin, kun vallanpitäjä suojelee enemmistöä.”
”Vahinkoa kärsimään joutuneiden ryhmä, kuten jo totesin, on joka tapauksessa vaaraton, sillä se on varaton ja järjestäytymätön. Miestä on joko kohdeltava hyvin tai hänet on lyötävä, sillä hän kostaa pienet vääryydet, mutta ei pysty kostamaan suuria. Kärsityn vahingon on oltava niin suuri, ettei uhrille jää voimaa kostaa.”
”Palaan alkuperäiseen kysymykseen, onko ruhtinaan parempi olla pelätty vai rakastettu, ja kiteytän toteamalla, että rakkaus perustuu vapaaseen valintaan, kun taas pelko riippuu ainoastaan ruhtinaan valinnoista ja luonteesta. Viisas ruhtinas perustaa asemansa seikoille, joista hän itse päättää, ei niille, joista muut päättävät. Hänen tulee välttää ainoastaan vihatuksi tulemista, niin kuin jo aikaisemmin todettiin.”
