Ritzin baarimestari Philippe Collin natsit Pariisissa

Philippe Collin: Ritzin baarimestari 

Oikeisiin henkilöihin ja historiallisiin tapahtumiin perustuva kirja, toki mahdollista etteivät juuri kaikki nämä ihmiset ole olleet täsmälleen kirjassa kuvatuissa tilanteissa edes läsnä saati aktiivisia. Mutta osa kyllä ilmeisen todistetusti onkin ja loput olisivat hyvin voineet olla. 

Keskushenkilö siis Frank Meier, Itävallasta köyhistä oloista lähtöisin ollut juutalaismies, joka lähti nuorena ensin Amerikkaan paremman tulevaisuuden toivossa ja oppi siellä hanttihommien jälkeen baarimestarin ammatin. Palasi Eurooppaan eli Pariisiin 1907, missä piti omaa lisääntyvästi menestyvää baaria. Kunnes 1914 liittyi muukalaislegioonaan ja taisteli ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisia vastaan. Sodan jälkeen toimi Pariisissa hotelli Ritzin legendaarisena baarimestarina 1921 alkaen. Ylellisessä paikassa, joka kylpi sivistyneistön suosiossa. 

Tämä tausta esitellään suunnilleen noin lyhyesti, kun kirjan varsinaiset tapahtumat sitten keskittyvät Pariisin miehityksen aikaan 1940-44, jolloin hotellin vieraat vaihtuivat. Taiteilijat ja boheemit ja kapinalliset joutuivat lähtemään ja natsit puolestaan löysivät Ritzin luksuksen. Hotellin omistaja Marie-Louise Ritz pyrki ottamaan hyödyt irti mistä sai, vaikka muu johto ehkä olikin vähemmän natsimyönteistä. Mutta kun realiteetit olivat mitkä olivat ja tulevaisuus aidosti erittäin epävarma, niin Ritzin baari pullollaan natsikermaa ei ollut otollinen paikka avoimelle vastarinnalle. 

Pinnan alla kaikenlaista säätöä ja riskinottoa ja opportunismia ja sankartekoja ja uhrautuvuutta ja itsekkyyttä ja salaliittoja ja petoksia tuollaisessa paikassa tietenkin tapahtui. Mutta kulissi pidettiin kunnossa ja luksus pyörimässä vaikka ympärillä muu Pariisi näki nälkää. Juutalainen sekoittamassa natsien drinkit ja leppoisana isäntänä tutustumassa vieraisiin ja sivusta kuulemassa heidän salaisuuksiaan oli tietenkin kuumottava asetelma. 

Eli kaikin puolin julkaisemisen arvoinen tarina. Alkupuoliskon olin silti vähän että boooring, nostin kuuntelunopeuden x2, ja luin e-kirjaa että olisi saanut nopeammin suoritettua. On nimittäin lukupiirikirja joten kesken jättö ei ollut optio. Mutta jälkipuolisko oli onneksi selvästi mielenkiintoisempi, paikoin aidosti jännittäväkin. Ja kyllä pisti miettimään mitä sitä itse olisi noissa tilanteissa tehnyt. Se on helppo olla kirkasotsainen idealisti, kun mitään oikeaa uhkaa ei ole. 

Eli ei ota päähän että tuli luettua, ihan suosittelen, jos vaikka sattuu kiinnostamaan elävä tulkinta historiallisista hetkistä. Tai muuten vaan ihan vetävä tarina. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *