Tampereen Teatterikesän ohjelmisto
Tosiaan, nyt jo muutama vuosi priorisoitu Tampereen Teatterikesä -viikko on kesälomaksi. Nytkin ohjelma monipuolisesti huippu. Aiemmasta oppineena ostin nyt kerralla liput toimistosta koska paljousalennus.
Sikäli mikäli jotakuta kiinnostaa mitä ollaan menossa katsomaan, ja miksi niin tässä listaa:
Rahamaa, Eesti Draamateater. Tositapahtumiin perustuva trilleri rahanpesusta. Toteutusta ja aihetta hehkutettu, joten liput tuli hankittua, ja onkin nyt loppuunmyyty.
My dinner with Putin, Kate Pendry / Syv Mil. Hollywood-draamaa mustalla huumorilla ja yhteiskuntakritiikillä. Ans kattoo, mutta annettu mahdollisuus.
Sortistycken, Iggy Malmborg. Ei oikein mitään käsitystä mitä tulossa, kuvauksen mukaan lempeän ironinen ruumiinavaus teatterille. Tyypin edellinen esitys Teatterikesässä pari vuotta sitten räjäytti pään, niin että todellakin tämä nähtävä.
Vesisaaren Alma, Rovaniemen teatteri & pistekollektiivi. Reidar Säreistöniemen äidin tarinaa teatteria ja sirkusta yhdistämällä. Taas ei mitään käsitystä mutta näkee sitten.
Arakhne, Espoon teatteri. Jotenkin showpainin arkkityypit yhdistetty kangaspuihin alkoi kiinnostella. Kovin kehuttu myös joten liput hankittu.
Anti-G, Työryhmä & Teatteri Takomo. Tämä tuli jo aiemmin nähtyä ja on kova. Fyysinen, heittäytyvä ja taitava. Antiikin Antigone tragedian tuntemus auttoi kyllä showpainiversion sisäistämistä. Mutta siis sen verran hyvä että uudestaan halutaan nähdä.
Cowboy försvunnen, Otto Sandqvist & työryhmä, yhteistyössä teatteri Viirus. Absurdi ja ehkä kiusallinen, tunteita ravistava kokemus elämisestä myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa. Vähän pelottaa, mutta liput hankittiin.
Haapajärven Elvis, Lahden kaupunginteatteri. Kuulemma kaunis ja puhutteleva tositapahtumiin perustuva tarina, Lauri Maijalan ohjaus. Oli liput jo Lahteen parin viikon päähän, mutta jouduttiin perumaan, ja on ihan loppuunmyyty, joten mahtavaa että nyt päästiin.
Kolme sisarta, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Tsehov on periaatteessa ihanaa, ja tätä nykymaailmaan kantaa ottavaa versiota on kehuttu. Kiinnostaa ja katsotaan.
Sitten G Livelabissa pari juttua: Ensiksi Buenos Airolas. Itsekin nyt kahden nätyläisen äitinä niin puhutteleehan tuollainen sisarusten toteuttama taide, ja Airolan perhe profiloituu kovin sympaattisena muutenkin. Ja toinen Unelmiemme konsertti, joka voi olla hyvä tai sitten ei, mutta annamma Sinikka Sokalle ja Miiko Toiviaiselle mahdollisuuden.
Aiemmin nähtyjä ja näin ollen nyt väliin jääviä ovat Muistopäivä (kannattaa ehdottomasti nähdä), Väylä (ei kolahtanut mulle, koska kirja niin paljon parempi), Leikin loppu (Beckettin kuulemma absurdi klassikko, joka oli mulle aivan liian himmeä ja lisäksi penkit Siperiassa sietämättömän kovat), G Livelabissa Rendez-vous avec Brel (kannattaa kyllä kerran katsoa, mutta ei niin hyvä kuin jotkut muut näkemäni Brel tulkinnat), Eternal Erection (silloin aikanaan olin fani, nähtiin muutama kk sitten, ja joo söpöä, mutta vähän lämmittelyn makua), Kummituskvartetti (näin jo kaksi kertaa, ehdottomasti kannattaa jos ei ole nähnyt ennen, hienoja lauluja ja sopivan outo meininki).
Jotain hyvää varmaan jää taas kerran näkemättä, mutta kaikkeen ei vaan ehdi. Toivottavasti nähdään Teatterikesässä!
