Tampereen Ylioppilasteatteri: Macbeth musikaali
Alkoi ahdistaa teatterien kesätauko ja onneksi osui silmiin sitten tällainen paikallinen mahdollisuus.
On tullut mainittua että Shakespearea rakastan jokseenkin aina. Macbeth on tullut nähtyä useamman kerran, ja niistä järisyttävin, sanoisin että ehkä vaikuttavin teatteriesitys ever, oli pari vuotta sitten TTT:n ja Tero Saarinen co yhteistyö joka oli hypnoottinen.
Tässä oli nuoriso tehnyt valtavan työn. Iso määrä porukkaa ja bändi lavalla koko ajan. Musikaaliratkaisu oli hyvä päätös, saatiin enemmän tunnetta ja raikkauttakin tähän muutoin melko synkeään skenaarioon. Biisit eivät mitään erityisen korvamatoja, ja toiset lauloivat paremmin kuin toiset. Mutta ei haitannut, harrastajat kyseessä ja hyvä yhdessä tekemisen meininki koko ajan. Koreografiat oikeinkin toimivat ja kaikki heittäytyivät mukaan tosissaan.
Macbeth ja Lady Macbeth aivan todella huiput, samoin Macduff ja kyllä moni muukin.
Pariskunta Macbethin keskinäinen rakkaus ja kemia oli otettu tähän ihan teemaksi ja toimi. Samoin sodan paskuus ja viattomien kärsimys tuli selkeäksi.
Oli tähän tehty jotain omiakin juttuja mutta kyllä Shakespearen teksti aina vaan toimii. ”Elämä on vaeltava varjo, kehno näyttelijä, joka temppuilee ja rehkii näyttämöllä hetken eikä sitten kuulu enää. Se on hullun loru, täynnä huutoa ja vimmaa, mutta mieltä vailla.” Repikää siitä.
Hieno teksti, sympaattinen veto, hyviä tulkintoja ja muutamia aivan huippuja näyttelijäsuorituksia. Rakkaudesta lajiin ihan kannattaa mennä, kerta vielä 29.5. jäljellä. Nyt oli katsomo jokseenkin täynnä.
