Ilmajoen musiikkijuhlat: Isoviha
Nähtiin tämä kesällä 2025 enskassa, ja oli niin hyvä, että kun esitykset tälle kesälle varmistuivat, niin ostin liput ja houkuttelin kavereita mukaan. Ja nyt siis viimeinen esitys. Toivottavasti ei viimeinen esitys ikinä, mutta ainakin Ilmajoella tällä erää.
Isoviha oli ajanjakso 1713–21, jolloin suuren Pohjan sodan jälkeen venäläiset miehittivät Suomen aluetta. Siviileihin kohdistunutta terroria oli koko maassa, mutta erityisesti Pohjanmaan rannikon Pietari Suuri käski tuhota sadan kilometrin syvyydeltä niin, ettei Ruotsin armeija sitä kautta enää koskaan tunkeutuisi itää kohti. Kylät poltettiin, miehet tapettiin, naiset raiskattiin ja lapset vietiin Venäjälle orjiksi.
Oopperassa tapahtumia katsotaan ennen kaikkea yhden perheen kautta. Alussa vietetään Katariinan 15-vuotisjuhlia. Pikkusisko Pirkitta on kateellinen, mutta nuorilla on unelmia, tietenkin. Hyvin pian sota kuitenkin saavuttaa paikkakunnan. Isä tapetaan, talo poltetaan, Katariina ja Pirkitta jäävät venäläisten käsiin, äiti ajautuu pakolaiseksi.
Anneli Kannon libretto toimii. Tarinaan on upotettu pienen pieni määrä huumoria, ja vähän myös rakkautta, mutta ennen kaikkea tapahtumat ovat traagisia. Teksti leikkaa suoraan olennaiseen. Tuomas Parkkisen ohjaus on hieno. Kamalat tapahtumat ja väkivalta toteutetaan visuaalisen tehokkaasti mutta symbolisesti. Uljas Pulkkiksen musiikki oli nyt varsinkin toisen kerran kuultuna vaihtelevuudessaan erittäin hyvä. Lavastus tehokkaan yksinkertainen, mutta oivaltava. Solistit todella supertaitavia kaikki, ja kuoro-osuudet myös vaikuttavia. Itkin solkenaan useampaan otteeseen.
Tämä historian ajanjakso on mennyt ainakin omina kouluvuosina vaan pikaisella maininnalla, ja suomettumisen aikoihin tapahtumia pehmenneltiinkin. En tiedä kuinka paljon näistä nykyään koulussa opetetaan. Mutta kyllähän tässä nähty omaan kansaan kohdistunut kansanmurha laittaa eri tavalla samaistumaan tällä hetkellä käynnissä oleviin kamaluuksiin. Tavallinen kansa haluaa vain elää rauhassa, sota on johtajien agendaa. Mutta kun tarpeeksi kauan ja julmasti sorretaan, niin mitään hävittävää ei ole, viha ja kauna ovat itsestäänselvyyksiä, ja koston kierre on valmis.
Ilmajoella tätä ei ainakaan ensi kesänä näe, mutta toivoisi, että muut oopperajärjestäjät ymmärtäisivät teoksen tärkeyden ja suuruuden ja hienouden. Ilmajoen näyttämö Kyrönjoen rannassa on todella kaunis, mutta olisi tätä mahtavaa katsoa vaikka Savonlinnassa. Että jos tilaisuus tulee niin menkää. Onko jollain jo kokemuksia?
