Otto Sandqvist & Työryhmä: Cowboy försvunnen (Tampereen Teatterikesä)
Rakastin tätä. Etukäteisesittelyssä mainittiin teoksen käsittelevän ainakin maniaa, masennusta ja vieraantumista sekä jaettua kokemusta yksinäisyydestä ja elämisestä myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa. Voima-lehden arviossa tässä nähtiin kolme cowboyhahmoa yrittämässä pitää kiinni huojuvasta itsetunnostaan mutta vajoamassa yhä syvemmälle nöyryytyksen ja eksistenstiaalisen epävarmuuden suohon, sekä vertauskuvallisesti vahvan esityksen kairaavan tunkeilevaa reikää psykologisen ja filosofisen minuuden arkoihin segmentteihin.
Tyhmä sivistymätön minä en tajunnut lähellekään mitään näin hienoa. Mutta siis rakastin tätä. Kuin absurdi novellikokoelma tai hyvinhyvinhyvin henkilökohtainen fantasia-avautuminen käymässä aina vain oudommaksi.
Tosiaan kolme cowboyhahmoa bootseissa ja verkkopaidoissa sekä chapseissa joiden alla vain lyhyet alushousut. Pakarat öljyttyinä, hypnoottisesti liikkuen, vihjailevasti rivitanssien ja kissamaisesta paikasta toiseen liikkuen. Näyttäen kieltämättä hyvinkin kuumilta. Kukin vuorollaan kertomassa toisiinsa liittymättömiä, hillittömiä, hulvattomia ja outoja skenaarioita. Lopussa kaikkien yhteinen projekti juurikin teemalla Cowboy försvunnen mutta hyvin samoilla linjoilla jatkaen.
Näköjään joku voi näistä tehdä syvempiäkin analyyseja, mutta noita aiempia lausuntoja ei ole tarpeen pelätä. Ihan voi vaan heittäytyä mukaan tähän hulluuteen ja nauttia viimeisen päälle harkitusta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta sekä älyttömän taitavasta näyttelijäntyöstä. Juu ruotsiksi ja englanniksi, muttei sitäkään tarvitse arastella, tekstitysohjelma auttoi helposti ja hyvin.
Tämä oli nyt viimeinen esitys Teatterikesässä, mutta aiemmin tätä on esittänyt Viirus-teatteri, ja heillähän aina joskus vanhat proggikset palaavat ohjelmistoon. Suosittelen siis erittäin paljon jos tulee tilaisuus ja itsekin menen uudestaan katsomaan jos onnistuu. Onko muilla kokemuksia?
