Työryhmä & Teatteri Takomo: Anti-G – Traaginen painirunoelma yhdelle naisruumille (Tampereen Teatterikesä)
Nähtiin tämä jo viime syksynä Takomossa, ja vaikututtiin sen verran, että tultiin uudestaan. Taustalla siis klassinen antiikin 2500 vuotta vanha näytelmä, Sofokleen Antigone, jonka juonta olen avannut jo aiemmin TEAKin ja HKTn esityksen yhteydessä https://sivunaytoksia.fi/2026/05/helsingin-kaupunginteatteri-teak-antigone/. Ihan yleissivistyksen kannalta ei ihmiselle huono asia edes lyhyesti perehtyä, joko linkistäni tai vaikka wikipediasta.
Tässä läpisävelletyssä, abstraktissa versiossa Hanna Raiskinmäki yksinään esittää sovelletun tekstin, joka Sofokleen näytelmän lisäksi pohjautuu teosta kommentoivaan proosarunoon vuodelta 1935. Lisäksi Raiskinmäki laulaa, showpainii ja muutenkin fyysisesti ja äänellisesti heittäytyy Antigonen osaan. Aivan älyttömän hienoa näyttelijäntyötä siis. Taustalla hammond-uruilla bluesia soittavat erotuomariasuiset muusikot myös tärkeältä osaltaan kuljettavat tarinaa.
Ensimmäisen kerran tämän nähdessä oli jotenkin halolla päähän se näyttelijäntyö ja koko kokonaisuus, äänet, valot, lavastus. Antigonen tarinaan olin saanut puolisolta perehdytyksen juuri edeltävästi, ja silloin kaikki oli kristallinkirkasta ja liikuttavaa. Puoli vuotta myöhemmin Teakin ja HKT:n Antigone tuntui jotenkin kesymmältä, mutta toisaalta iski suoraan tajuntaan ajankohtaisuudellaan. Koko tarinan peruskysymyshän on pitääkö ihmisen tehdä omatuntonsa mukaan oikein, tuli mitä tuli, vai säästääkseen nahkansa niin kuin itsekäs tyranni ja hänen lakinsa määräävät.
Nyt tällä jälkimmäisellä kerralla Anti-G oli edelleen visuaalisesti ja äänellisesti ja näyttelijäntyön kannalta hieno. Mutta kun ensimmäisen kerran voi nähdä vain kerran, niin nyt halko ei osunut päähän enää samalla voimalla. Antigonen tai Kreonin motiivit ja niiden ristiriita ei tästä esityksestä tavallaan auennut. Ja sen myötä myös myötätunto ja ymmärrys Antigonea kohtaan olivat jotenkin hämärän peitossa. Että jos ei tuntenut tekstiä etukäteen, niin saattoi olla melko pihalla?
Ehdottomasti suosittelen silti tämän katsomaan jos tilaisuus ikinä tulee, vaikkei mitään mainstreamia olekaan. Ja tosiaan, jos tulee joku muu Antigone versio niin päin tuuleen. Itselle koko tästä potpurista ehdottomasti suurin anti puolison kanssa käydyt keskustelut alkuperäisestä Sofokleen tekstistä ja sen ajankohtaisuudesta. Seuraavaksi aionkin lukea koko näytelmän, ehkä siitä tulee postaus sitten tuonne kirjapuolelle?
Teatterikesä joka tapauksessa korkattu ja mahtavaa nähdä mitä tästä vielä tulee.
