Jukka Rasila (Tampereen Komediateatteri): Henkilökohtaista.
En ole nähnyt Jukka Rasilaa lavalla, TV:ssä jonkin verran. Mitään vahvaa mielipidettä hänen tekemisistään ei ole ollut, mutta hauskalta ammattilaselta vaikuttanut.
Rasilan elämässä on kuitenkin tapahtunut asioita. Pohjakosketuksen kautta hän on päässyt alkoholismista kuiville, lopettanut tupakoinnin, tavannut ihanan naisen, tajunnut eläinten merkityksen, käynyt terapiassa, tiedostanut väkivaltaisen perhetaustan aiheuttaman trauman. Ja tavallaan kai sisäistänyt valkoisen heteromiehen perussyyllisyyden.
Näistä asioista Rasila vähän matkasaarnaa hyvin henkilökohtaisesta perspektiivistään, ja laittaa itsensä oikeasti likoon. Ei nimittäin ole välttämättä jonkun Komediateatterin perjantai-illan perusyleisö supertiedostavaa tasa-arvoväkeä. Mutta riittävän moneen meininki hienosti upposi, niin että ei ollut kiusallista missään vaiheessa. Tyylilaji oli vakavista aiheista huolimatta standup, ja onnistuneesti Rasila kerrontaansa rytmittikin. Ihan vilpittömästi tuli naurettua moneen kertaan. Näyttelijän hieno äänenkäyttö ja elekieli toivat settiin sitten vielä oman lisänsä.
Eli jos tulee tilaisuus niin kannattaa mennä. Pissat housussa en nauranut, mutta vilpittömästi ja riittävästi monta kertaa muuten kyllä, että toimii. Ja ekstrapojot rohkeudesta.
