Tampereen Komediateatteri: Hildur
Dekkarit eivät sitten teinivuosien ole olleet genreäni, joten en ole lukenut yhtäkään Rämön kirjaa. Vaikea niiden kuvastolta on silti välttyä, ja tiedossa oli, että Islannissa mennään, Hildur on poliisi, ja suomalainen kutova Jakob hänen kollegansa. HKT:n näytelmäversio keräsi positiivisia kommentteja, mutta sinne ei ehditty, joten tähän Komediateatterin toteutukseen sitten paikkaamaan aukkoa sivistyksessä.
Petra Ahola tekee varmaan ihan halutunlaisen roolin omien traumojensa käsittelyä pakenevana halki-poikki-pinoon-tyyppisenä Hildurina. Antti Tiensuu Jakobina sitten jotenkin uskottava maadoittuneempi vastavoima. Muissa rooleissa Tuukka Huttunen, Raisa Vattulainen, Piia Soikkeli, Idalilja Raipia ja Jere Riihinen tekevät lukuisia nopeita ja onnistuneita vaihtoja, hyvin erilaisia tyyppejä ilmaantuu jatkuvalla syötöllä lavalle ja ai kyseessä onkin se sama näyttelijä kuin hetki sitten aivan eri roolissa.
Se oli se posin kautta osio. Ammattitaitoiset näyttelijät. Kuitenkaan siis dekkarit tai näköjään varsinkaan tämä Hildur ei vaan ole genreäni. Johtuiko sitten tyylilajista vai muusta, mutta yhtään ei jännittänyt, että kukakohan seuraavaksi kuolee ja miksi ja kuka on murhaaja. Varmaan koska kenenkään kohtalo ei vaan kiinnostanut. Ulkopuolinen olo.
Ehkä hahmot jäivät etäisiksi myös, koska ohjauksellisesti tarinaa kuljetettiin nopeilla leikkauksilla ympäristöstä toiseen. Siirtymiin luotiin äänitehosteilla dramaattinen aksentti. Itseä tämä ratkaisu ei puhutellut, ehkä jopa vähän ärsytti. Lavasteet tukivat valittua tyyliä, mutta olivat varsin pelkistetyt ja Islannin karuja olosuhteita larpattiin vain videoilla. Ei räjähtänyt tajunta.
Varmaan tämä ei kerta kaikkiaan kolahtanut minulle koska luultavasti vihaisin noita kirjoja. Niin tai näin, en aio niitä myöskään edes testimielessä lukea. Mielenkiintoista olisikin nyt kuulla kirjan lukeneiden ja siitä pitäneiden kokemuksista? Tänään muu yleisö nimittäin vaikutti asian harrastajilta, islantilaispaitoja näkyi ja väliaikakeskustelut olivat inspiroituneita, aplodit pitkät ja vilpittömät. Joten ilman muuta, jos tuntuu että tämä on oma laji niin eikun katsomaan. Ja tosiaan, kyllähän Komediateatterin hienoa työtä teatterikentän elävöittämiseksi ja laajentamiseksi kannattaa muutenkin tukea.
