Tua Harno: Kylmän sodan tytär

Satuin hiljattain olemaan samalla matkalla kuin kirjailija, joka ensitapaamisella profiloitui ensisijaisesti käsikirjoittajaksi, mutta joka keskustelussa sitten kertoi kirjoittaneensa myös romaaneja. Ja koska itsellä tuolloin kesken ollut kirja osoittautui ärsyttäväksi, päätin tarttua johonkin Harnon teokseen. Onneksi. 

Kirjaksi valikoitui Kylmän sodan tytär, joka jo nimensä perusteella vaikutti kiinnostavalta, varsinkin kun käsittelee itselle vieraampaa aihetta. Keskiössä on Mari, jonka amerikkalainen isä Michael on hylännyt perheensä ja häipynyt maasta toisen naisen kanssa kun Mari oli kymmenvuotias. Kerronta vaihtelee nyt aikuisen Marin ja Michaelin, oikealta nimeltään Edward, välillä. Edwardin taustoja avataan sekä lapsuudesta, nuoruudesta että aikuisuudesta aina nykypäivään asti.

Edward on aina kokenut ulkopuolisuutta. Hän on kotoisin pikkupaikkakunnan laitamilta, outona pidetystä perheestä, jossa äiti oli pyörätuolissa ja isä vasemmistolainen. Yliopistossakaan Edward ei saanut ystäviä, joten värväytyminen CIA:han, jossa aina kuuluikin olla erottumatta massasta ja esittää jotain muuta kuin on, tuntui houkuttelevalta.

Edward lähetetään Suomeen 80-luvulla tarkkailemaan Suomen ja Neuvostoliiton kaupankäyntiä. Hän menee naimisiin ja Mari syntyy. Yksiä asioita tapahtuu avoimesti ja toisia kulisseissa, ja lopulta Edward häviää, häipyy toisen naisen matkaan.

Mari on myös kokenut yksinäisyyttä, epävarmuutta koko ikänsä. Isän häivyttyä äiti jäi tyhjän päälle ja perheen elintaso romahti. Kun aikuisen Marin elämässä nyt kirjan alussa tapahtuu suuri kriisi, alkaa hän kaivata edes jotain tietoa isästään.

Kerronta vaihtuu ajasta toiseen, ja vähitellen informaatiota asioiden kulusta, julkisesti ja kulisseissa, tulee esiin. Puuttuvat palaset loksahtelevat kohdilleen, tai koskaan ei oikein tiedä josko kuitenkin vähän sivuun. En nyt spoilaa juonta yhtään tämän enempää. Kuitenkin kasarilla nuoruutta eläneenä ajankuva on kiinnostava, ja varmaan kirjailija on tehnyt merkittävää taustatyötä Suomen ulkopolitiikasta ja kulissien takaisista väännöistä. Mieleen tulee, kuinka vähän siviilit tietävätkään siitä, mitä ehkä kaiken aikaa edelleenkin varjoisammat tahot keskenään vääntävät.

Hyvin voi uskoa, että kirjailija on myös käsikirjoittaja, koska sekä tarina että kerronnan rakenne sopisivat erittäin hyvin jännittävään ja myös koskettavaan TV-sarjaan. Sitä odotellessa suosittelen kuitenkin tämän lukemaan. Ei välttämättä suuri klassikko, mutta hyvin kulkee ja herättää kiinnostuksen, joten enemmän huomiota ansaitsisi tämä kirjailija ja taidan lukea muutakin.