Seppo Salminen & Leena Hirvonen: Kirurgina äärioloissa
Kirurgi Seppo Salminen kertoo toiminnastaan Pakistanissa, Namibiassa ja Guyanassa ja sivuaa raskaita kokemuksiaan Ruandasta. Kirja valottaa mielenkiintoisesti kunkin maan olosuhteita ja historiaa.
Yli puolet teoksesta kertoo ajasta Pakistanissa Afganistanin vastaisella rajalla 1988 Punaisen Ristin kirurgina. Hoidettavana on karuja sotavammoja, ja hoitopäätökset ovat nopeita. Salmisen esimerkeissä ei potilaan itsensä mielipidettä kysellä, päätöksen hoitamisesta tai siitä luopumisesta tekee suvun päämies. Väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä, joten paras mennä paikallisen käytännön mukaan. Muutoinkin linja on korostettu puolueettomuus, kaikkia hoidetaan, mutta mihinkään epäkohtiin ei oteta kantaa.
Lääkäriliiton delegaattina Namibiassa 1996 alkaen Salminen kierteli Afrikassa. Tämä osuus kuvaa ennen kaikkea terveydenhuollon olosuhteita Salmisen näkökulmasta. Yksittäisiä mielenkiintoisia potilastapauksia on mukana. Guyanan osio vuosituhannen vaihteessa painottuu jälleen yleisiin oloihin.
Kirja avaa Salmisen persoonaa; millaisella kollegalla on sisäinen palo toistuvasti lähteä työskentelemään vaikeissa olosuhteissa. Salmisen osalta vaikutelmaksi tulee seikkailunnälkä ja tylsistyminen turvalliseen rutiinityöhön. Miksi leikata vaivaisenluita Rovaniemellä, kun voi improvisoida dramaattisia hoitoja alati muuttuvissa oloissa. Maailman kannalta on tietenkin mahtavaa, että joillain kollegoilla on tuollainen polte.
Itse olisin toivonut enemmän kuvausta Suomen oloissa poikkeuksellisista traumoista ja sairauksista sekä niihin sovelletuista hoidoista. Nyt tarinointi yleisoloista ja raskaan työn nollauksesta vei omaan makuuni liikaa tilaa. Varsinaista kaunokirjallisuutta tämä ei ole, mutta varmaan jotkut viehättyvät tällaisesta sankaritarinasta.
Kirjoitin pyydettynä tämän arvion, joka on nyt julkaistu Lääkärilehdessä otsikolla ”Kun Suomi ei riitä”. Omatoimisesti en varmaan olisi kirjaan tarttunut, mutta moni näyttää kovasti pitäneen.
