Turun Kaupunginteatteri: Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho
Häpeällisesti täytyy myöntää, että vaikka olenkin 60-luvulla syntynyt Vappu ja sittemmin hurahtanut isosti teatteriin, niin Brecht-käsitys on tähän asti ollut höttöistä mielikuvaa, johon liittyy kirkasotsaista taistolaistyyppistä hyvin artikuloitua julistusta. Niinpä kun tuli tilaisuus tilkitä tämä aukko sivistyksessä, niin päiväretki Turkuun se oli.
Junassa luin Brechtin elämästä ja ajatuksista, joiden mukaan teatterin tulisi maailmankuvaltaan palvella oivaltamista, ei tuottaa illuusiota tai eläytymistä. Ei siis herättää tunteita vaan ajatuksia. Tunnekokemuksia halajavana henkilönä tuli pieni tökähdys, että ehkä ei mun kuppi teetä kuitenkaan. Kunnes muistin että ainiin, arvostanhan minä oivalluksiakin. Annetaan tilaisuus.
Noh. Tämä on siis ooppera, ja tarinana kolme rikollista perustamassa autiomaahan Mahagonnyn kaupungin. Joka toivottaa tervetulleiksi kaikki nautintoja arvostavat, maksukykyiset henkilöt. Eli tässä skenaariossa miehet. Naisten rooli ”yllättäen” prostituutio.
Ensimmäisen puoliajan kuluessa kaupunkiin kertyy porukkaa eri taustoista, ja meininki vähän sekavaa tai siis tylsää. Ei herännyt tunteita sen paremmin kuin oivalluksiakaan. Vähän meinasin jopa nukahtaa. Mutta siis loistavia laulajia kaikki. Varsinkin Sonja Pajunoja päräytti isosti, mutta kyllä huippuja oli ihan jokainen.
Toisella puoliajalla sitten kaupungin karu kyyti realisoituu, käytännössä mitä vaan saa tehdä kunhan maksaa siitä riittävästi. Persaukisille ei ole käyttöä. Kirjaimellisesti. Tässä osuudessa ei nukuttanut yhtään, oli selkeyttä ja juoni ja edelleen aivan loistavaa laulua ja erityisen vaikuttavaa kuorosettiä varsinkin siinä lopussa.
Brechtille uskollisesti ei tunnetasolla isommin koskettanut. Paitsi ne huiput laulajat. Oivalluksia tuli yksi. Että jos yhteiskunnan mukaan vain raha on kaiken mittari, ja sitä omistavat saavat tehdä mitä haluavat, niin ei huonompiosaistenkaan välillä ole solidaarisuutta, jokainen pitää huolen vain itsestään. Muuten ehkä vähän itsestään selviä opetuksia, ja aikansa elänyt teos näissä sukupuolirooleissaan.
Yhtään ei ota päähän että tuli nähtyä, ja jos Turku on helposti saavutettavissa ja arvostaa oopperaa tai länsimaista sivistystä, niin kyllä kannattaa käydä. Turussa on sitäpaitsi hieno museo siellä mäen päällä rautatieasemalta keskustaan mennessä. Meillä on syyspuolelle liput Lahteen katsomaan Kolmen pennin oopperaa, raportti seuraa myöhemmin. Ja koska yleissivistys ja teatterihurahdus, niin oikeasti haluaisin nähdä joitain Brechtin näytelmiä, kuten esmes Setšuanin hyvä ihminen ja Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Eiköhän joskus vielä, mutta vinkkejä saa antaa jos meinaa mennä ohi.
