Teatteri Sirkus Suosalo: Starman (Tampereen teatteri)
Monologinäytelmä luonnon tuhoutumisesta, metsien avohakkuista ja mitä näitä nyt on. Ja kyllähän niitä on.
Suosalo vetää useita rooleja, metsäteollisuuden edustajasta luonnonsuojelijaan ja varpusesta evoluutiobiologiin, palaten kuitenkin aina väleissä ulkoavaruudesta tulleeseen matkalaiseen. Joka saarnaa ihmisen ylivertaisuutta ja oikeutta itsensä toteuttamiseen, vapautusta ”turhasta” ahdistuksesta.
Ensimmäisen puoliajan henki on ironia, katsoja oli vastuussa omasta ymmärryksestään. Karikatyyreja tehtiin, ja naureskella sai kaikille, vaikka olisi tuntenutkin sympatiaa muka turhasta valittavaa kuukkelia ja putkaan vietyä luonnonsuojelijaa kohtaan, ja pitänyt rationaalista metsäkihoa ja tätä ulkoavaruusukkelia enempi perseilijöinä.
Toisella puoliajalla huumori yhdistyi selvemmin surumieliseen pohjavireeseen stadilaisen varpusen kiihkoilumattomuuden korostuksessa. Ja evoluutiobiologin palkintopuhe oli silkkaa konstailematonta asiaa, Suosalo pisti itsensä tosiaan likoon. Kyllä on luonto tärkeä ja vaarassa. Mikä on peruuttamattomuudessaan pohjattoman surullista. Myös koska kyllähän luonto pärjää ilman ihmistä, mainiostikin. Mutta ihmiset eivät pärjää ilman luontoa.
Suosittelen. Ajatuksia herättävä, hauska ja liikuttava. Ja kirjattakoon nyt tähän että 12 vuoden tauon jälkeen otin puoliajalla lasin (paskaa) shamppanjaa, koska lapsi pääsi kouluun! Jee!
