Lontoo, National Theatre: War horse
Lontoossa käydessä on tullut siinä joen rannassa usein ihailtua tuota National Theatren rakennusta, ja mainoksia, joiden mukaan kaikenlaiset kansainvälisesti kuuluisat huippunäyttelijät ovat mukana proggiksissa siellä ihan noin vaan. Niinpä teki mieli yrittää saada lippuja tuonnekin. Ketään julkkista ei työreissumme ajankohtaan ollut, mutta ystävä oli nähnyt tämän War Horsen siellä useita vuosia sitten ja piti kovasti, joten eikun testaamaan.
Itse olen vuosikymmenten hevosihminen, joten olen aika kranttu siitä kuinka uskottavasti hevosista kerrotaan. Tästä tehdystä elokuvasta vuosikausia sitten en esim. juurikaan pitänyt. Tosin en nyt kyllä muistanut siitä juuri mitään.
No Albertin isä on äkkipikainen, persaukinen uhoaja, joka veljensä kiusaksi ostaa huutokaupasta varsan, jolle ei ole käyttöä, ja johon ei todellakaan olisi ollut varaa. Teini-ikäinen Albert ystävystyy varsan, Joyeyn, kanssa, ja kouluttaa siitä hienon hevosen. Mutkia on vähän matkassa, mutta varsinainen mullistus on sitten ensimmäinen maailmansota, jonne tarvitaan paitsi miehiä, myös hevosia. Albertin ja Joyeyn tiet eroavat.
En nyt spoilaa juonta tämän enempää. Asian ydin on sodan kaikinpuolinen järjettömyys, tavalliset ihmiset linjojen kummallakin puolella tappamassa toisiaan ilman mitään syytä ja viattomat sivulliset siinä välissä. Melske ja ahdistus ja hukassa olo ja pelko. Inhimillisyyden pilkahdukset siellä ja täällä. Ja sitten elämän peruspilarina tämä hevosten ihanuus ja ihmisten joko ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys tämän tosiseikan suhteen.
Toteutettu hienosti, hevoset aidon kokoisina nukkeina, joita liikutti kolme ihmistä kutakin. Myös muut eläimet nukketekniikalla, eivätkä ne ihmiset juoksentelemassa siellä lavalla hetken totuttelun jälkeen niin kovin paljon enää myötähävettäneet. Tähän auttoi myös kun käsiohjelmassa luki että nukketekniikan idea on kutsua yleisö mukaan leikkiin, että tässä olis nyt tämmöinen hanhi joka juoksis aina ovea päin. Että ei sen väliä, en ala tosikoksi, olis mun puolesta hanhi sitten vaan. Lavastukset pelkistetyt, ihan vaikuttavasti toteutetut. Näyttelijäntyö ei ollut tässä se keskeinen elementti, että mitään hienovaraista vähäeleistä tulkintaa ei nähty. Tarina toisaalta ei oikein tarjonnut tälle mahdollisuuksia, ja jätti jossain määrin sivustakatsojan olon, mutta loppu kosketti kyllä.
Hieno teatteri ja elämys ja hevoset kyllä hyvät ja riittävän hevoset, että sinänsä ehdottomasti kannatti. Mutta kyllä ei ole suomalaisella teatterilla myöskään hävettävää.
