Ian McEwan: Mitä voimme tietää
Olin aiemmin lukenut McEwanilta Sementtipuutarhaa ainakin jonkin matkaa, mutta se oli niin vastenmielinen, että luultavasti jäi kesken ja ehdottomasti tuomitsi kirjailijan minulla ei-luettavien kategoriaan. Tätä kirjaa lukusovellus minulle kuitenkin ehdotti, ja ehkä oli myös tullut positiivinen arvostelu jossain vastaan. Ja kyllähän kaverit ovat pitkin matkaa kirjailijan tuotantoa kehuneet. Joten otin riskin.
Ja on se aina yhtä elähdyttävää huomata olleensa väärässä. Hieno, suuri kirja, jonka aion hankkia myös kirjakirjana.
Kirjallisuudentutkija Tom Metcalfe intoutuu vuonna 2119 pakkomielteisesti tutkimaan 2000-luvun alun legendaarista runoilijaa Francis Blundya ja tämän puolisoa Vivienia, ja erityisesti etsimään Francisin vaimolleen tämän syntymäpäiväksi 2014 laatimaa koronarakenteista runoa. Koronasta ei ollut kopioita, joten siitä ei ole jälkipolville säilynyt mitään muuta kuin historiallinen kertomus illalliskutsuista, joilla Francis luki tuon ihmeellisen runon Vivienille.
Runo on kuitenkin saavuttanut legendaarisen maineen, sekä kirjallisesti ainutlaatuisen hienon rakenteensa vuoksi että luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden puolestapuhujana. Viime mainittua on jopa epäilty syyksi runon katoamiselle, öljyteollisuus olisi ehkä ostanut Blundyn hiljaiseksi. Elettiinhän noina vuosina nimittäin ns. sekoamisen aikaa.
Vähitellen käy ilmi millä kaikilla tavoilla maailma on mullistunut. Meren pinta on noussut niin, että Britannia koostuu pienehköistä saarista, matkailu tapahtuu veneillä, polkupyörillä tai kävellen. Oleelliset digitaaliset muistot ovat säilössä Nigeriassa. Ydinkatastrofien ja ilmastonmuutoksen seurausten vuoksi maailman väkiluku on puolittunut. Eliölajien määrä on romahtanut. Historiaan voi perehtyä matkustamalla kukkuloille siirrettyihin kirjastoihin ja arkistoihin, museoihin.
Tom ja kumppaninsa Rose ovat kirjallisuuden tutkijoita ja yliopisto-opettajia. Kirjan alkuosassa kuvataan heidän elämäänsä ja suhdettaan, maailman tila tulee siinä sivussa. Välillä esitetään sitten mitä Tom onnistuu rekonstruoimaan koronasta, Blundysta ja Vivienistä arkistotietojen, sähköpostien ja some-merkintöjen pohjalta. Jo tämä osuus oli minusta tärkeä ja kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Loppuosa vaihtuu kuitenkin sitten toiseen näkökulmaan, ja sitä tekee mieli ahmia. Mutta en spoilaa sitä tässä sen enempää.
Kirjan nimi Mitä voimme tietää on erittäin osuva. Oikeasti emme voi tietää paljon mitään. Itsestämme ehkä kyllä, ainakin jonkin kaunistelemamme version. Lähipiiristä myöskin sentään jotain, mutta kun ajallinen, välimatkallinen, tunteellinen etäisyys kasvaa, niin tulkinta ihmisistä ja tapahtumista voi olla hyvinkin vaihteleva ja virheellinen.
Ajatuksia tästä siis herää, paljon. Suosittelen. BookBeatissa on hankalasti vain äänikirja, ja olisi ollut ihan mukava tarkistaa välillä, että ai siis mitä tapahtui ja keitä nämä kaikki ovatkaan. Joten tosiaan aion hankkia sen kirjakirjan, tämä voisi kestää toisenkin lukemisen. Ja näyttää siltä, että tulen lukemaan muitakin McEwanin kirjoja.
