Axel Åhman: Tulisielu
Rakastin KAJ-yhtyeeseen kuuluvan kirjailijan jälkimmäistä teosta, Rääppöötä, mistä syystä suhtauduin ehkä turhan suurin odotuksin tähän myöhemmin suomennettuun esikoisteokseen.
Ihan söpö tapahtumaympäristö, tyhjenevä syrjäkylä missä kaikki tuntevat toisensa. Kotiseuturakkaat jäävät jäljelle kunnianhimoisempien häipyessä maailman turuille. Keskeinen aihekin söpö, rapistuva nuorisoseurantalo ja siellä aina kerta vuoteen vapaaehtoisvoimin pystyyn laitettava harrastajateatterirevyy.
Voi olla, että alkuperäinen ruotsinkielinen teksti on kielellisesti rikkaampaa, mutta ainakin suomenkielinen versio on jotenkin aika lattea, ei tee vaikutusta ja jopa vähän ärsyttää. Käytännössä juoni edellä mennään. Kyllä juu muutamien hahmojen taustoja avataan ja hyvä niin, mutta meikäläistä erityisesti talon laajentaminen ikään kuin henkilöksi tässä tökkii. Enemmän kuin kaunokirjallinen teos tästä tulee minulle olo tv-sarjan käsikirjoituksesta (tosin en ole sellaisia lukenut, että voi mennä ihan metsään tämä arvio). Joka tapauksessa verrattuna Rääppööseen tämä on taiteellisesti eri sarjaa.
Silti ihan osuvia huomioita ihmisluonnosta ja ryhmädynamiikasta kirjailija on tehnyt. Joten yllättävän paljon ajatuksia heräsi vielä lukemisen jälkeenkin. Talkootyöstä, pienistä paikkakunnista, intohimoista ja niiden motiiveista, traumoista, omaksutuista rooleista, johtajuudesta.
Ei siis ota päähän että tuli luettua, ja jos tällaiset aiheet ovat jotenkin lähellä sydäntä niin antaa mennä. Mutta ennen kaikkea lukekaa Rääppöö.
