Maggie Nelson: Pathemata
Ainakin muutamassa arviossa Maggie Nelson mainitaan yhdeksi tämän ajan merkittävimmistä kirjailijoista ja ajattelijoista. En ole lukenut häneltä mitään muuta, mutta tuollaisilla mainesanoilla varmaan sitten pitäisi.
Kirjan nimi tarkoittaa kärsimystä tai kokemusta, kreikkalainen sanonta pathemata mathemata oppimista/viisastumista kärsimyksen tai kokemuksen kautta. Ja siitä tässä oli kyse.
Kirjailijalla on vaikea kroonistunut kipu suun alueella, ja hän hakeutuu random asiantuntijoille ja ”asiantuntijoille” avun toivossa. Ehdottoman varmoja diagnooseja tehdään ja juuri tällä menetelmällä apu luvataan kunhan ensin erilaisia kalliita ja hankalia tutkimuksia tehdään. Mutta apua ei tule, paitsi ehkä kertaalleen kyllä. Lääkärinä tunnistaa tilanteen, jossa potilaalla on mukanaan yksityiskohtaiset muistiinpanot oireen aikatauluista ja kokeilluista hoidoista. Ja myös asiantuntijoiden käytöksen, jossa muistiinpanot sivuutetaan, vaikka ainakin tässä kirjailijan tarkoitus on osoittaa olevansa kunnollinen potilas ja ottavansa vastuuta hoidosta.
Kirjassa suukipua käsitellään lomittain kirjailijan unien ja ystävän sairastumisen ja kuoleman sekä parisuhteen ongelmien kanssa. Ainakin. Kyllä siinä nyt kärryillä pysyy, ja sellaista kai elämä sitten on että asioita tapahtuu. Kirjan nimi saanee merkityksensä siitä, että näiden vastoinkäymisten kanssa oppii vaan elämään.
Meikäläisen nopealla lukutyylillä ei tästä tajunta räjähtänyt, mutta ihan hyvä ja äkkiä luettu. Oman ammatin kannalta mielenkiintoista saada näkökulmaa krooniseen kipuun. Ja reagoida vaihteleviin ammattietiikkoihin, toivottavasti tuollaiset kalliit puoskaroinnit lienevät enemmän amerikkalainen kuin suomalainen ilmiö?
Täytynee perehtyä kirjailijan muuhun tuotantoon. Onko muilla tästä suosituksia?
