Sofokles: Kuningas Oidipus, Oidipus Kolonoksessa, Antigone
Sofokles on kirjoittanut nämä näytelmät jo yli 2400 vuotta sitten, mutta hämmentävän ajankohtaisia ovat edelleen/taas. Niin se vaan taitaa olla että klassikot tunnistaa klassikoiksi siitä että ne todellakin kestävät aikaa. Ihmiselämän isot kysymykset ovat samat läpi vuosisatojen.
Viime aikoina ollaan nähty kaksi eri versiota Antigone-näytelmästä. Ja ennen ensimmäistä sessiota puoliso sivisti minua Oidipuksen ja Antigonen kohtaloista. Ihan jo suullisesti kerrottuna liikutuin tarinoista kyyneliin. Tuntui silti tärkeältä ottaa itsekin haltuun tämä osa länsimaista sivistystä. Tai siis haltuun ja haltuun. Jotenkin tässä yhteydessä konkretisoitui oma mitättömyys verrattuna ihmiskunnan historian ihmeellisyyteen.
Sofokles on kirjoitti näistä ensin Antigonen ja viimeisenä Oidipus Kolonoksessa, mutta luin (ja esittelen tässä) näytelmät ikään kuin tapahtumajärjestyksessä.
Kuningas Oidipuksen tapahtumat alkavat ruton vaivaamasta Thebasta. Oidipus on siellä juhlittuna ja rakastettuna kuninkaana, soturina, joka voitti kaupunkia piinanneen Sfinksin ja tästä palkkioksi nai Theban leskikuningattaren Iokasten. Nyt tarvitaan kuitenkin apua, että Thebassa riehuva rutto saataisiin hävitettyä. Iokasten veli, Kreon on käynyt kysymässä neuvoa Delfoin oraakkelilta, joka kertoo, että kirous jatkuu niin kauan kunnes edellisen kuninkaan, Laioksen, murhaaja saadaan oikeuden eteen. Oidipus vannoo tämän tekevänsä ja kysyy apua sokealta tietäjältä Teiresiakselta, joka ensin kieltäytyy vastaamasta, koska seurauksena olisi kuulemma pelkkää murhetta. Mutta kun Oidipus kiivastuu ja sananvaihto eskaloituu, paljastaa Teiresias, että Oidipus on itse murhannut Laioksen, ja että tulee vielä osoittautumaan myös oman vaimonsa pojaksi ja lastensa veljeksi.
Jokaisen näkökulmasta tämä tuntuu uskomattomalta. Mutta vähitellen palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Aikanaan Laios sai ennustuksen, että hänen poikansa tulee tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä. Tästä syystä Laios ja Iokaste jättivät sitten vastasyntyneen lapsensa vuorelle kuolemaan. Mutta lapsipa ei kuollut, paimen löysi jaloistaan roikkumaan ripustetun vauvan, ja toimitti Korintin kuninkaan hoviin, missä Oidipus kasvatettiin kuninkaan omana poikana. Nuorena Oidipus sitten puolestaan kuuli ennustuksen, että tulee surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä. Ja kun ajatteli vanhempiensa olevan Korintin kuningaspari, hän pakeni kauhuissaan Korintista. Thebaan johtavalla tiellä Oidipus kohtasi Laioksen, miehet riitautuivat ja taistelivat ja Oidipus surmasi Laioksen. Mitä seurasikin Theba ja Sfinksin voittaminen ja sankaruus ja kaupunkilaisten kiitollisuus ja Iokasten naiminen sekä lapset Eteokles, Polyneikes, Antigone ja Ismene.
Lopulta todistusaineistoa tosiaan kertyy niin paljon, että Oidipuksen on pakko hyväksyä totuus. Iokaste hirttäytyy ja Oidipus sokaisee molemmat silmänsä hänen vaatteistaan ottamillaan neuloilla. Sokeana ja surkeana Oidipus toivoo karkotusta Thebasta, mutta Kreon ei sitä suo.
Oidipus Kolonoksessa kertoo ajasta, kun Oidipus on sitten myöhemmin, vasten enää sen hetkistä tahtoaan, karkotettu Thebasta Kreonin sekä poikiensa Eteokleen ja Polyneikeksen toimesta. Tytär Antigone saattaa sokeaa miestä erämaassa ja he päätyvät Ateenan ulkopuolelle Attikaan, raivottarille pyhitettyyn paikkaan. Kaupungin vanhimmat yrittävät häätää häntä sieltä pois, varsinkin kun Oidipuksen henkilöllisyys käy ilmi. Oidipuksella on kuitenkin tiedossa itseensä kohdistuva ennustus oraakkelilta, että hän tulee kuolemaan raivottarille pyhitetyssä paikassa, ja että hänen hautapaikkansa tuo hyvää onnea tuolle seudulle. Ateenan kuningas Theseus saapuu, ja suhtautuu Oidipukseen kunnioittavasti ja myötätuntoisesti ja lupaa, että tämä saa jäädä Ateenaan.
Toinen tytär, Ismene, tulee kertomaan Theban tilanteesta. Eteokles, nuorempi poika on ryhtynyt kuninkaaksi Thebassa, ja häntä vanhempi Polyneikes on suivaantunut, häipynyt Thebasta ja värvännyt ympäristöstä väkeä sotaan veljeään vastaan. Kreon haluaisi Oidipuksen kuolemaan Thebaan, jotta poikien oikeus kruunuun jotenkin raukeaisi.
Kreon saapuukin mielistelemään Oidipusta, että tämä palaisi kotiseudulleen, mutta Oidipus ei taivu, missä vaiheessa Kreon sieppaa ensin Ismenen ja sitten Antigonen ja uhkaa viedä Oidipuksenkin väkisin. Theseus palaa ja hänen joukkojensa avulla tytöt saadaan vapautettua, ja Kreon häipyy. Seuraavaksi Polyneikes pyrkii Oidipuksen puheille saadakseen onnea hyökkäyksessään Thebaan. Oidipus on kuitenkin kironnut molemmat kiittämättömät poikansa, eivätkä Polyneikeen kauniit sanat tässäkään kohtaa auta enää mitään. Kirous jatkuu ja Oidipus ennustaa poikiensa kuolevan toistensa surmaamina.
Kova ukonilma on Oidipukselle merkki kuoleman lähestymisestä, ja hän tekee uhrimenot ja muut tarpeelliset toimitukset ja ottaa vain Theseuksen mukaan näkemään hautapaikkansa, koska sen säilyminen salaisuutena takaa sitten Ateenalle hyvän tulevan onnen. Antigone on suunniltaan isänsä kuolemasta ja toivoo itsekin kuolevansa. Lopussa siskokset päättävät kuitenkin palata Thebaan.
Antigone kertoo tapahtumista veljesten taistelun jälkeen. Eteokles ja Polyneikes ovat tosiaan kuolleet toistensa surmaamina. Kreon on Theban kuningas, ja on määrännyt, että Eteokles haudataan kaikin asiaan kuuluvin menoin, mutta Polyneikes on valtion vihollinen ja pitää jättää taistelukentälle virumaan ja haaskalintujen syötäväksi. Joka hänet hautaa tuomitaan kuolemaan. Tällainen ruumiin häpäisy on iso juttu, se tarkoittaa jumalien halveksuntaa ja että kuolleella ei ole asiaa tuonpuoleiseen Haadekseen.
Niinpä Antigone ei näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin haudata veljensä Polyneikes. Hän pyytää Ismeneä apuun, mutta tätä arveluttaa asettua Kreonin auktoriteettia vastaan ja lopulta Antigone kieltää pelokasta siskoaan osallistumasta. Hän hautaa Polyneikeen yksin, tai jos ei fyysisesti kaiva mitään monttuja niin ainakin tekee tarvittavat pyhät riitit, joiden avulla ruumis on pelastettu häväistykseltä.
Vartijat saavat hänet kiinni ja Kreon tuomitsee Antigonen kuolemaan. Antigone myöntää tekonsa, mutta pitää sitä ainoana mahdollisena hurskaana tekona, eikä kadu ollenkaan. Kreon vetoaa kuninkaan ehdottomaan valtaan ja yleiseen järjestykseen ja esimerkkiin varsinkin kun uhmaaja on nainen. Thebalaiset eivät hyväksy Antigonen kohtaloa, mutta eivät uskalla vastustaa kuningastaan.
Kreonin poika Haimon on kihloissa Antigonen kanssa, ja hän yrittää vakuuttaa isänsä, että suuri johtaja voi muuttaa mielensä, ymmärtää ettei ole virheetön ja oppia erehdyksistään. Kreon ei kestä tätä ollenkaan, vaan kiirehtii Antigonen toimittamista suljettuun kammioon kuolemaan. Tässä kohtaa Teiresias tulee kertomaan, että väärin toimittu, kuolleen halventaminen johtaa jumalien epäsuosioon ja muutenkin tulee johtamaan Kreonin onnettomuuteen. Kreon yrittää perua toimiaan, mutta liian myöhään. Antigone on hirttäytynyt, Haimon surmannut itsensä ja lopulta Haimonin äiti, Kreonin puoliso Eurydike tekee myös itsemurhan.
Näytelmät herättävät paljon ajatuksia. Erityisesti Antigone on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen. Autoritääriset, itseään täynnä olevat hallitsijat ovat suurvaltojen johdossa, ja äärioikeisto nousee joka paikassa. Tällaiset tyypit viis veisaavat tasa-arvosta ja yleisestä hyvästä, tärkeintä on oma ja lähipiirin valta ja edut. Onko nyt siis oikein jatkaa entiseen tapaan auktoriteetteja kunnioittaen, vai onko tämä se hetki, jolloin pitää pistää itsensä likoon ja kaiken uhalla tehdä oikein?
Oidipuksen kohtalo toisaalta herättää kysymyksen elämän hallinnasta ja yksilön vastuusta. Me jokainen saamme aivan ilman omaa ansiotamme jotkut lähtökohdat, joista toisten on helppoa edetä elämässä ja toisilla on edessä kaikki mahdolliset esteet. Ei kukaan esimerkiksi tieten tahtoen valitse päihderiippuvuutta, mutta herkästi tuomitsemme noiden ihmisten murheet itse aiheutetuiksi. Ja Oidipuksen tapaan, elämässä noiden seurausten kanssa on enemmän kuin tarpeeksi rangaistusta. Kaikki ansaitsevat tulla nähdyiksi ja ymmärretyiksi kaikkineen ja kokonaisina kuten Oidipus Kolonoksessa.
Yleissivistyksen kannalta todellakin suosittelen lämpimästi. Nämä on nopeasti luettu, joten ei epätoivoista uurastusta siinäkään. Onko muut lukeneet ja mikä mielipide?
