Åbo Svenska Teater: Den Lilla Skräckaffären
Pieni kauhukauppa on hillitön ja svengaava musikaali. Teos on ilmestynyt elokuvana 1960, musikaalina sitten 1982 ja musikaalin elokuvaversiona 1986. Musiikin takana on Alan Menken, joka sittemmin on ansioitunut Disney-klassikoiden säveltäjänä.
Tarina tapahtumaympäristö on kaupungin slummialueella sijaitseva Mr Mushnikin kukkakauppa, jossa työskentelee nörtihkö Seymour ja riskialttiissa parisuhteessa kärvistelevä Audrey. Bisnesidea slummikukkakaupasta on varsin paska, ja Mr Mushnik on jo laittamassa lappua luukulle. Kun Seymourin epämääräisestä lähteestä auringonpimennyksen aikaan saama kihokki nimeltään Audrey II näyttää sen verran eksoottiselta, että otetaan vielä aikalisä.
Audrey II houkutteleekin väkeä paikkaan ja kauppa käy ihan uudella intensiteetillä. Myöhemmin kasvi alkaa nuupahtaa, mutta vertyy reippaasti kun Seymour antaa sille verta sormeensa tulleesta haavasta. Seymourin laastareista ja Audrey II:n rivakasta kasvusta päätellen oikea ravinne on löytynyt. Mutta kun Audrey II kasvaa, suurenee myös sen ruokahalu. Tämän asian hoitumisesta ja muusta juonesta voi lukea Wikipediasta, en nyt viitsi yksityiskohtia spoilata, vaikka ei se tämän kokemuksen kannalta niin oleellista olisikaan. Hyvä vaan tiedostaa heti, että musahan toimii ja lisäksi että tämä on hulvaton komedia. Joten kannattaa nauraa tekstille alusta asti, turha tuhlata aikaa mihinkään analyyseihin.
Näyttelijät todella huippuja ja luotettavan varmoja laulajia kaikki. Seymourin (Samuel Karlsson), Audreyn (Saga Sarkola) ja Mr Mushnikin (Jerry Wahlforss), lisäksi on Audreyn sadistinen hammaskirurgipoikaystävä Orin (Peter Kanerva). Ehkä jopa hervottomin musikaalihahmo ikinä, nauroin aivan vääränä. Hemaiseva tyttökolmikko (Johanna Kylberg, Amanda Lindgren, Mathilda Kruse) kommentoi ja selostaa tapahtumien kulkua pitkin matkaa, hienot äänet kaikilla. Audrey II kasvaa ja alkaa ilmaista itseään varsinaisella soul-mama äänellä (Julia Korander). Ensemble parveilee siellä missä pitää, ja livebändi toimittaa musat huolella.
Joten tosi tyytyväinen että tuli käytyä mukavalla päiväretkellä Turkuun. Ruotsinkielinen teatteri paraatipaikalla torin laidalla ja arkkitehtuuriltaan hieno, muistuttaa Lontoon musikaaliteattereita. Suomella kyllä pärjää aivan ongelmitta, ja esityksen tekstitys toimii myös, mutta kaikkialla näkyvä ja kuuluva ruotsinkielisyys on jotenkin hienoa ja perinteistä.
Kaltaiseltani intohimoiselta musikaaliharrastajalta tämä poisti aukon sivistyksestä ja oli lisäksi hauskaa ja hyvät musat. Suosittelen siis musikaali- ja komedia- ja ruotsinkieli-ihmisille.
