Petri Kekoni Company: Nokian möhkäle
PKC on helsinkiläinen nykytanssiryhmä, taiteilijakollektiivi, jossa on parikymmentä jäsentä ja ohjelmistoa 2000-luvun alusta lähtien. Ryhmä panostaa myös poikkitaiteellisuuteen ja huomioi erityisesti eri esitystilojen mahdollisuudet.
Tämä toteutuikin varsin vaikuttavasti, kun Nokian tehdassaaressa, Loft galleriassa, tanssija Ville Oinonen esitti Kekonin teoksen Möhkäle – Erratic block, paikan mukaisesti nyt nimellä Nokian möhkäle. Alue oli minulle ennestään tuntematon, rouhea, vanha tehdasmiljöö jotenkin veden äärellä. Pimeässä oli vaikea hahmottaa ympäristöä, mutta luultavasti jo sinänsä vaikuttava. Ja vanha tehdashalli, jossa teos esitettiin, oli esitykseen juuri sopiva.
Nykytanssi ei ole ollut mielenkiintoni keskiössä. Helposti se on saanut minut tuntemaan itseni tyhmäksi kun jonkin esityksen sanoma ei vaan kertakaikkiaan aukea. Nokian möhkäleen käsiohjelmassa ja nettisivuillaan Kekoni kertoo teoksessa haluavansa esineellistää itsensä tai vaihtoehtoisesti inhimillistää esineen. Melko vaikea älyllisesti tätä hahmottaa muutoin kuin piirrettyjen elokuvien tasolla.
Annettuun lukuohjeeseen sopi kuitenkin aika sujuvasti teoksen alku. Mielsin sen esimerkiksi kivimöhkäleen muutokseksi ajan virrassa, tuhansien ja tuhansien vuosien kuluessa. Sen jälkeen minun silmissäni esine kuitenkin hävisi, sen sijaan hyvinkin elollinen olento jäi haikailemaan menneisyyteensä, kamppailemaan nykyisyydessä, tekemään vääriä ratkaisuja, kehittymään lajina. Ja palaamaan takaisin elottomaan. Jokaisella katsojalla oli varmasti kullakin oma kokemuksensa. Mahdollinen tarina tai tulkinta ei tässä kuitenkaan tuntunut oleelliselta. Ei ollut pakko ymmärtää. Oli hetki ja tunnelma ja ajatus. Äänet ja ihmiskeho. Hallinta ja taito. Ihastusta herättävät tekniset ratkaisut.
Esteettisesti hieno kokemus. Silti päällimmäinen tunne oli jotenkin hyväksyntä ja rakkaus. Mikä ei siis liittynyt tämän teoksen sanomaan mitenkään. Mutta yleisesti lämmitti sydäntä nähdä tällaista meinikiä ja tällaisia tyyppejä. Että jollekin voi tulla mieleen että mä olisin hei möhkäle. Ja toiset on että no todellakin olisit, mahtava homma, lähdetään tekeen. Näin. Hyväksyntä ja rakkaus. Sanotaan kyllä. Taide on elämän tarkoitus.
Pelkästään jo paikka kannattaa nähdä, ja nyt olisi oiva tilaisuus yhdistää siihen jotain ainutlaatuista. Alle tunnin esitys ja edulliset liput, että miksipä ei. Esityksiä Nokialla on vain viikon verran. Itse olin kutsuvieraana, mistä suuri kiitos, kannatti.
