Seili Turun Kaupunginteatteri musikaali teatteriarvio teatteriarvostelu kulttuuriblogi teatteribloogi

Turun Kaupunginteatteri: Seili

Varmaan monelle on tuttu Turun saaristossa sijaitsevan Seilin saaren historia. 1600-luvulta alkaen sinne karkotettiin spitaaliset, ja tuon taudin hävitessä saarelle perustettiin mielisairaala 1700-luvun lopulla. Mielisairaalasta tuli erityisesti naisille tarkoitettu, ja ilmeisesti sinne joutumisen perusteet olivat varsin väljät. Varmaan miestenkin kohtelu omissa mielisairaaloissaan oli tuohon aikaan alkeellista, mutta naiselle mielisairaaksi tuomitsemisen syyksi riitti sopeutumattomuus, epäsovinnainen käytös.

Seili-musikaalin päähenkilö on Sofia, nuori nainen, joka ei halua järjestettyyn avioliittoon ja karkaa henkensä kaupalla, tutustuu ja rakastuu kauppamatkaajaan, jonka kanssa tiet kuitenkin erkanevat. Ja niin on yksinäinen nainen vapaata riistaa, irtolainen. Hengenpitimiksi ja itsepuolustukseksi tulee tehtyä asioita, joten tuomio Seiliin koittaa.

Saarella on karu meininki. Hoitajat tylyjä, lääkäri yksinäinen paskiainen, hoitokeinot lähinnä väkivaltaisia ja nöyryyttäviä. Muut potilaat ehkä hulluja, mutta vielä enemmän olosuhteiden sekä tuon aikaisen olemattoman sosiaaliturvan ja naisen täysin alisteisen aseman uhreja.

Laulajat olivat erinomaisia kaikki, musiikki kaunista, lavasteet ja koreografiat monessa kohdassa tosi hienot. Lähtökohdat vaikuttavalle musikaalielämykselle olivat siis hyvät. Olisinkin tosiaan halunnut vaikuttua tästä. Mutta ei. Päädyin katsomaan tätä ihan ulkopuolelta. Kerran ensimmäisellä puoliajalla hyvin lyhyesti ja sitten toisella puoliajalla koko loppukohtauksen ajan aidosti liikutuin.

Yritin analysoida miksi minulla ei vaan ns. sisimpäni ripsi värähtänyt. Ja varmaan se oli ennen kaikkea se puheosuuksien autius ja mitäänsanomattomuus. Replikoidaan ilman uskottavaa tunnetta, ja siinä tilanteessa lavakin vaikuttaa olevan korostetun iso ja tyhjä. Kaipasin musiikkia niihin dialogeihin, varmaan olisi nostanut esityksen ihan potentiaaliseen klassikkokategoriaan, jos olisi ollut läpisävelletty. Alun lavastus ja valot olivat loistavat, samoin soutukohtaukset ja veden alla oleminen. Muutoin meininki oli sitten pelkistetympi. Ymmärrän kyllä symboliikan Seilin saaren karuuteen, mutta ehkä valoja tai ääniä olisi voinut vielä käyttää enemmän, niin että luonto ja vesi olisivat olleet aidommin läsnä.

Yhtään ei ota päähän, että tuli käytyä. Ja siis ihan todennäköistä, että muut eivät ole tällaisia tunne-elämyksiä janoavia, musikaaleilta täydellisyyttä odottavia tiukkapipoja. Joten kaikin mokomin menkää, jos helposti onnistuu, esityksessä on todella paljon hyvää. Voitte yllättyä positiivisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *