Pyynikin Kesäteatteri: Harmony Sisters

Viime kesän Tuntemattoman jälkeen Harmony sisters aihevalintana tuntui etukäteen vähän en nyt sano tunkkaiselta, mutta jotenkin kummalliselta, iänikuisen reliikin nostalgisoinnilta, että ketä muka kiinnostaa. Mutta täytyy sanoa, että Pyynikin kesäteatteri on loistava ainakin käsiohjelmien teossa. Siinä väännettiin rautalangasta, että joo Tuntematon, mutta samaan aikaan kotirintamallakin elettiin, ja tässä olisi vaihteeksi sitä näkökulmaa. Hyvä pointti. Ja lisäksi että Valtosen sisarukset olivat eläneet aika mielenkiintoiset elämät, joten ansaitsevat tulla muistetuiksi siinä kuin joku muukin.

Sisarusten äiti toimii kertojana läpi koko näytelmän, ja tämä oli kyllä hyvä valinta, tuotti samaistumisen tunteita varmaan kelle vaan vanhemmalle, mutta erityisesti meille, joiden omakin jälkikasvu on esiintyviä taiteilijoita. No joo, alku oli ehkä vähän kökköä kesäteatterikerrontaa. Ja läpi näytelmän sivuhahmojen näyttelijäntyö ja ohjaus saattoi olla vähän pinnallisen kariaktyyrimäistä hupimeininkiä. Mutta siinä vaiheessa kun sisarukset alkoivat laulaa, niin kaikki tämä oli ihan samantekevää. Hienosti soivat äänet ja harmoniat ja todella pro laulu, ja kukin myös näytteli omanlaistaan sisarusta oikein uskottavasti. Muillakin näyttelijöillä oli yksittäisiä sooloja ja ainakin kuorona laulettiin, ja hyvin toimi nämäkin. Ihan vaan kun olin etukäteen päättänyt että tämä on oletettavasti paska, niin en päästänyt itseäni itkemään ihan valtoimenaan. Mutta kyllä se hieno sointi herutti kyynelet silmiin useamman kerran.

Ja tarinakin oli ehdottomasti kertomisen arvoinen. Mistään ei tietenkään ollut itsellä mitään käsitystä etukäteen, ja kaikkea niin monenlaista oli kuitenkin ollut. Historiallisessa kontekstissa ja toisaalta yksilöiden elämän kannalta varsin mielenkiintoista. Tosiaan varmaan olisi asiat voineet mennä toisinkin, jos olisivat sisarukset olleet oikeammissa paikoissa sopiviin aikoihin. Ja mieleen tuli myös, että manageri ei välttämättä ole vaan omaan pussiin pelaava juonittelija, vaan voi olla hyvinkin hyödyllinen oikeusasiahenkilö.

Menin siis nollaodotuksilla, ja yllätyin positiivisesti. En ihan niin paljon, että menisin uudestaan, toisaalta aika monet ihmiset eivät muutenkaan käy katsomassa samaa juttua moneen kertaan. Mutta kaiken kaikkiaan oikein mainio kesäteatteriveto, varsinkin laulun osalta. Ja Pyynikin maisemat ovat kyllä käsittämättömän hienot, että ehkä ihan vaan niidenkin takia kannattaa mennä. Kiire tai stressi ei kuitenkaan pidä olla, koska sitten suotta repeää pää. Keski-ikä kun oli selkeästi varttuneemmalla puolella ja ehkä siksikin massojen liikkuminen varsin hidasta. Mutta take your time ja peace and love ja kodin kynttilät vaan kaikille.